29.3.2018

Mukavia paketteja

Sain eilen pari oikein mukavaa pakettia. Kävin noutamassa Ai karkkii! -blogin arvonnassa voittamani huovutetut pääsiäismunat suoraan Karkkiksen luota, ja paketin sisältö todella ilahdutti, kuten myös itse tapaaminenkin tietysti. Kävin sitten omani saatuani vakoilemassa, minkälaisia munia väriviiriäinen oli muninut muille voittajille, ja pakko kyllä sanoa, että omasta mielestäni sain parhaan setin, haha! Ihanan värikkäät pääsiäismunat sopivat aivan erinomaisesti viikonlopun juhlakoristeluihimme.


Garden Pro on avannut Urban Green -viherkasvipuodin Hansakortteliin, ja kävimme toveri Krotin kanssa tutustumassa siihen. Pienessä tilassa oli yllättävän runsas valikoima kasveja ja vihersisustustarvikkeita, suoranainen viidakko. Sitä kelpasi fiilistellä ja ihastella. Krotti osti meille yhden käpytillandsian (Tillandsia ionantha) lisää, sillä laji on on nätti ja osoittautunut meidän olosuhteissamme hyvin pärjääväksi - ja hinta oli huomattavan edullinen.

käpytillandsia


Ilahduttavan pikku ilmakasvipaketin lisäksi Urban Greenistä tarttui mukaan paljon hyvää fiilistä. Olen heikkona nätteihin kukkakauppoihin, ja tässä puodissa tunnelmaa täydensi vielä kukkakauppakoira, ystävällinen bordercollie, joka tuli leppoisasti tervehtimään, kun saavuimme, mutta palasi sitten petiinsä kassapöydän alle pesemään pehmoleluaan lopuksi aikaa. Mikä mainio otus!

No, toki koiran läsnäolon vuoksi en voisi suositella paikkaa mitenkään erityisen lämpimästi allergikoille (ainakaan minua vakavemmin allergisille - itsehän nimittäin pärjäsin ihan ongelmitta peruslääkitykseni kanssa) tai eläinpelkoisillekaan, mutta muuten kyllä suosittelen kaikelle viherkasviväelle. Urban Green popup löytyy Hansasta kesäkuun puoliväliin asti.


Olin aikeissa lähteä tänä iltana Vajosuon laitaan laavulle yöksi, jotta pääsisin heräilemään huomenna aamuyöstä katsomaan, olisivatko teeret jo soitimella. Kuten näkyy, en sitten lähtenytkään. Sääennuste lupaili kymmenen asteen pakkasia, ehkä kylmempiäkin, joten oli pakko taipua sen faktan edessä, ettei minulla ole moista makuupussia, jolla pärjäisi niin kylmän yön yli ulkosalla, ainakaan mitenkään mukavasti. Teeriretki siirtyy siis tuonnemmaksi. Huomenna nukun pitkään ja mietin sitten herättyäni, minne suuntaisin päiväretkelle.

Nyt haluan toivottaa oikein hyviä juhlapyhiä teille kaikille! Katsotaan, josko postaisin joitain viikonlopputunnelmiani tänne jo lauantaina vai palailenko blogin pariin vasta lomailujen ja juhlimisten jälkeen.

24.3.2018

Kevätkylvöjä, linturetkiajatuksia ja tulppaaneja

Tuntuu hassulta, että maaliskuuta on jäljellä enää viikko. Ensi viikonloppuna on jo pääsiäisloma ja aika juhlia kevään koittoa. Kevät näyttääkin juuri sopivasti tekevän tuloaan. Päivisin lämpötila on jo enimmäkseen plussan puolella, eivätkä yöpakkasetkaan ole enää niin armottomia - parvekepuutarhan lämpömittari on tallentanut viime öiltä enää asteen tai parin pakkaslukemia. Auringonpaiste on sulattanut lumia niin tehokkaasti, että taloyhtiön pihan etelänpuolen rinne on jo lumeton ja ensimmäiset tulppaanit ja narsissit puskevat pintaan.



Mekin aloitimme tällä viikolla kevätkylvöt. Niiden kanssa saa aina olla tarkkana, ettei aloita liian varhain, koska asunnossamme ei ole kauheasti esikasvatustilaa, joten siinä vaiheessa, kun taimet alkavat olla niin isoja, että tila loppuu kesken, olisi hyvä olla jo sen verran lämmintä, että ne voi siirtää pysyvästi parvekkeelle. Yleensä sopiva aika aloittaa onkin ollut maalis-huhtikuun taite. Asiaan tietysti vaikuttaa se, miten kevät etenee ja onko toukokuussa jo lämmintä vai vielä yöpakkasia.


Tähän mennessä on kylvetty tomaattia viittä sorttia ('Rotkäppchen', 'Indigo Rose', 'Hundreds & Thousands', 'Golden Currant' ja yhtä mysteerilajiketta), paprikaa kahta sorttia ('Aji Cristal' ja jokin tavallinen vihannespaprika), latva-artisokkaa ('Vert de Provance'), munakoisoa ('Black Beauty'), mansikkakoisoa eli ananaskirsikkaa sekä lamopinaattia. Lisäksi olisi tarkoitus kylvää vielä auringonkukkaa, parsakaalia, yrttejä ja ehkä kesäkurpitsaa. Maissejakin ajattelimme taas yrittää, mutta ne ostamme kyllä valmiina taimina.



Olen tosi innoissani siitä, että lauhtuvat säät ovat saaneet muuttolinnut viimein liikkeelle. Kiuruja, töyhtöhyyppiä, laulujoutsenia ja muita kevääntuojia on jo havaittu monin paikoin meidänkin seudullamme, mutta itse en ole vielä ennättänyt tervehtimään niitä. Onneksi huomiselle ei toistaiseksi ole suunnitteilla sen kummempaa ohjelmaa, joten jos energiaa riittää, voisin läksiä vaikka bongausreissulle. Kuulemma myös teerien soidinpulinaa on jo kuultu, joten pääsiäisviikonlopulle kaavailemallamme suoretkellä saatetaan kuin saatetaankin päästä tarkkailemaan niiden soidinta.


Kuvissa on tulppaaniasetelma, josta olen oikeastaan aika ylpeä. Tavallisesti lykkään kaikki kukat rennoksi ja sekalaiseksi kimpuksi maljakkoon, useimmiten vielä siihen yhteen ja samaan maljakkoon, mutta tällä kertaa vaivauduin oikeasti näkemään vaivaa. Leikkasin tulppaanien varret asteittain eri pituuksiin ja poistin ylimääräiset lehdet, jotta sain aseteltua kukat liereän lasimaljan sisälle spiraaliksi. En ole mikään erikoisen proo näissä hommissa, mutta mielestäni onnistuin hyvin. Muutaman yli jääneen tulppaanin laitoin sitten erikseen pienempiin purkkeihin. Mitäs tykkäätte?

PS. Muistakaa osallistua puutarhamessulippujen arvontaan!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

22.3.2018

Piha & Puutarha -messujen lippuarvonta

Nyt arvotaan lippuja Turun puutarhamessuille! Keväiset Piha & Puutarha -messut ovat jo parin viikon päästä 6.-8. huhtikuuta Turun Messukeskuksessa. Ajattelitko käydä? Sain blogiyhteistyön merkeissä arvottavaksi neljä kappaletta ilmaislippuja, jotka laitan heti ensi viikolla tulemaan niille, joita arpaonni suosii. Pika-arvonnan säännöt ovat seuraavat:

Saat yhden arvan kommentoimalla tätä postausta. Muista jättää sähköpostiosoitteesi tai muu yhteystieto kommenttiin.

Saat toisen arvan, jos seuraat blogiani esim. Bloggerin, Blogit.fi:n, Bloglovin'in tai jonkin muun kanavan kautta. Mainitse kommentissa, mitä kautta seuraat.

Arvonta suoritetaan ensi tiistaina 27.3. klo 18:00, minkä jälkeen otan oitis yhteyttä voittajiin. Liput olisi tarkoitus saada postiin keskiviikkona.

Piha & Puutarha -messujen teemana on tänä vuonna vehreä kaupunkipuutarha, mikä kuulostaa näin parvekepuutarhurin ja kaupunkiviljelijän näkökulmasta kerrassaan houkuttelevalta. Odotan innolla, minkälainen yleiskoristelualue tällä kertaa nähdään. Puutarhamessujen ohessa esillä on myös Mökki & Meri -kokonaisuus, jossa nähdään kaikenlaista vapaa-ajan asumiseen liittyvää.

Onnea arvontaan!

© Turun Messukeskus

Yhteistyössä: Turun Messukeskus / Piha & Puutarha

20.3.2018

Parvekepuutarhan menneen kesän satosummaus

Parvekepuutarhamme on ennen kaikkea hyötypuutarha. On meillä toki koristeperennoitakin ja joka vuosi myös kesäkukkia, mutta hyötykasvit ovat se juttu, joka saa meidät eniten innostumaan. Ajattelin jo syksyllä, että julkaisisin koosteen menneen kesän sadosta, mutta sen kasaaminen vähän venyi. Tässä se nyt viimein tulee. Yritin haalia kasaan tiedot joka ikisestä parvekkeellamme viime kesänä olleesta hyötykasvista, mutta ihan kaikkea en saanut tähän. Kasveja oli nimittäin aika paljon.

Sadonkorjuusaalista elokuun alkupuolelta: salaattia, papuja, chilejä, raparperiä ja kurkkuja.

Parvekkeemme on lasitettu ja kaakkoon päin, joten siellä on aurinkoisella säällä tosi lämmin tuuletuksesta huolimatta. Parvekkeen leveys on 3,6 metriä ja syvyys 1,5 eli tilaa on noin 5,4 neliötä. Asumme toisessa kerroksessa, ja pölyttäjät tuntuvat löytävän paikalle suhteellisen hyvin, kunhan kukkivia kasveja on riittävästi. Valitettavasti myös tuhoötökät löytävät perille sankoin joukoin.

Tuholaistorjuntaan kokeilimme tilata Biotukselta torjuntaeliöitä, mutta kesäkuun viileät säät koituivat niiden kohtaloksi, eikä siitä satsauksesta ollut siis juurikaan apua. Yritimme sitten käyttää torjuntaan myös veden sumuttelua, karkote- ja houkutuskasveja sekä mäntysuopaliuosta (vaikkei sillä ilmeisesti edes ole mainittavaa tehoa) aika vaihtelevalla menestyksellä.

Parvekkeelta on tosi vaikea ottaa laajoja yleiskuvia. Tämä on ovelta peränurkkaan päin lattian rajasta kuvattu.

Kasvihuonekurkun kasvattaminen oli ensimmäisenä parvekeviljelykesänäni neljä vuotta sitten aluksi vain hullu kokeilu, mutta innostuinkin siinä määrin, että nyt kurkkuja on tullut sittemmin laitettua joka kevät. Aiemmin olemme käyttäneet satoisaksi osoittautunutta 'Baby' F1 -lajiketta, mutta viime kesänä meillä oli 'Iznik' F1, joka menestyikin poikkeuksellisen huonosti. Kurkkuja kypsyi vain muutama, ja tuhohyönteiset söivät kasvuston piloille. Kesä meni siis huonosti kurkkujen osalta.

Tomaatit menestyivät sen sijaan paremmin. Olemme kasvattaneet monena vuonna Maatiaiselta tilattua 'Rotkäppchen'-lajiketta, ja sitä meillä oli nytkin. Satoa tuli vähemmän kuin edeltäneenä kesänä, eikä yksikään hedelmä ehtinyt kypsäksi asti, varmaankin kesän viileiden säiden takia. Keräsimme kuitenkin raakileet talteen hilloamista varten. Tomaatit ovat olleet vuodesta toiseen tosi kestäviä tuhohyönteisiä vastaan - ne ovat yleensä krassien ohella viimeisinä pystyssä vihulaisten kaluttua jo kaikki muut kasvit henkihieveriin.

Tomaatit kasvoivat pöydällä ikkunan edessä, ja tuimme niiden varret sitomalla puukehikkoon.

Paprikoita meillä oli jälleen useampaa eri sorttia, mutta myönnettäköön, että olen vähän pihalla niistä. Lystilän taimistosta kesäkuussa kukkivana hankittu chili tuotti kymmenittäin hedelmiä, joista osa säilöttiin. Plantagenista ostetut suippopaprikat olivat myös melkoisen satoisia, ja niidenkin satoa saatiin pakastimeen asti. Kumpienkaan ostotaimien lajikkeista ei saatu varmaa tietoa. Itse kasvattamamme 'California Wonder' ei tälläkään kertaa menestynyt.

Plantagenista ostettu suippopaprika alkoi tehdä hedelmiä heinäkuun alussa.

Valkosipulin kasvattaminen oli tänäkin vuonna vähän hämmentävää. Istutimme jääkaapissa itämään lähteneet marketista ostetun espanjalaisen valkosipulin kynnet parvekkeelle toukokuussa, ja ne kasvoivat aluksi hyvin. Jossain vaiheessa versot alkoivat kuitenkin nuupahtaa, kuten aina ennenkin on käynyt, kun olen yrittänyt kasvattaa valkosipulia. Osa kuoli kokonaan, mutta muutama oli nostettavissa. Eivät ne kauheasti kokoa olleet kasvaneet, mutta maku oli oikein mainio.

Salaateista ja yrteistä tuli kohtuullisesti satoa. Timjamia ja rosmariinista saatiin kuivattua yrttimaustevalikoimamme täydennykseksi. Uudenkaupungin Kukkamessuilta pikkutaimina ostetuista viinisuolaheinistä riitti salaatteihin oikeastaan koko kesäkuun ajan. Pinaatti oli samoin menestyksekäs. Nämä tuntuvatkin olevan aika perusvarmoja satokasveja, joista on yleensä paljon iloa. Kunhan vain vahtii, etteivät kaalikoin toukat tai muutkaan mussuttajat käytä salaatteja ravinnokseen, hyvin sujuu.

Kurkun, chilin, valkosipulin ja lehtisalaatin satoa. Kurkut kypsyivät epämääräiseen muotoon ja tekivät paksun, piikikkään kuoren. Oletan tällä olevan jotain tekemistä vihannespunkkein kanssa.

Munakoiso 'Black Beauty' ei ehtinyt kukkia, mutta se ei ollut mikään yllätys. Kesäkurpitsa 'Black Beauty' (hehe, saman niminen lajike) sai aikaan yhden kypsän hedelmän, mutta sekin oli vähän käppyräinen - ilmeisesti vettä olisi pitänyt kantaa vieläkin enemmän. Mansikka (jokin mamin pihanperukoilta löytynyt vanha puutarhamansikkalajike) teki pari kourallista maukkaita mansikoita, mutta sekin kärsi tuholaisista.

Kurkut, kesäkurpitsat ja munakoisot sijaitsivat heti oven vieressä, jotta niitä olisi helppo kastella.

Peruna menestyi jälleen hyvin. Emme varta vasten ostaneet siemenperunoita, vaan hyödynsimme kaverin jääkaapissa ituilemaan ryhtyneet marketin yleisperunat. Satoa saatiin pari litraa, ja syksyllä nostetut potut olivat terveitä, nättejä ja ihan mukavan kokoisiakin. Tämä rohkaisee kasvattamaan perunaa jatkossakin. Peruna tuntuu olevan ainoa kasvi, joka menestyy parvekkeemme etuseinää vasten, mihin ei tule suoraa auringonpaistetta vaan pelkästään siroavaa valoa. Niinpä taidamme laittaa seuraavaksi koko seinustan vieren pelkästään sitä.

Herne 'Kelvedon Wonder' oli niin ikään menestyksekäs, mutta laitoimme sitä tällä kertaa parvekkeelle aika vähän. Palkoja kypsyi kourallinen tai pari, ja herneet olivat hyväkuntoisia ja maukkaita. Vahapapuja saatiin myös muutama palko. Ostimme taimen kesäkuussa Lystilästä, ja se pärjäili tuholaiskaaoksen keskellä hyvin. Se itse asiassa vaikutti tappavan kirvoja enemmän kuin tuholaistorjuntaa varten hankkimamme petoötökät yhteensä!

Parvekepuutarhamme herneviljelypinta-ala oli viime kesänä tätä kokoluokkaa.

Sokerimaissi oli menneen kesän hassu kasvatuskokeilu. Istutimme esikasvattamistamme taimista neljä yksilöä parvekkeelle, ja ne peräti tekivät satoa - peräti kahdeksan jyvän verran. Saimme siis kerättyä yhden aivan minikokoisen tähkän, mutta on kyllä sanottava, että jyvät maistuivat älyttömän hyvältä! Tuntui toki vähän pöhköltä keittää kahdeksan jyvän kokoista maissintähkää ja sitten vielä jakaa sitä puoliksi.

Herneen, mansikan, maissin ja perunan satoa.

Köynnöskrassi (isoköynnöskrassi) ja kurkkuyrtti ovat myös syötäviä, mutta niitä tuli napsittua hyvin vähän. Köynnöskrassin pääasiallinen tehtävä oli ilahduttaa värikkäällä kukinnallaan, joka jatkuu lasitetun parvekkeen oloissa pitkälle syksyyn, eikä kasvi hätkähdä suurestakaan määrästä tuhohyönteisiä. Ilmeisesti se myös hämää tuholaisia. Kurkkuyrtti puolestaan toimi pölyttäjien houkuttelijana. Poimulehteä voisi myös syödä, mutta se sai olla vain koristeena.

Köynnöskrassin ja sokerimaissin kukat asettuivat vieretysten.

Mustaherukkapensas 'Storklas', joka eleli nyt toista vuottaan meillä, tuotti komeat kaksi terttua marjoja! No, olin ihan iloisesti yllättynyt siitäkin, sillä se ei voinut kovin hyvin vihannespunkkien takia. Raparperi (Uudenkaupungin kukkamessuilta pari vuotta sitten ostettu jakotaimi) osoittautui sen sijaan hyvinkin satoisaksi hyötyperennaksi. Aiempina kesinä siitä on saatu kerättyä vain jokunen pahainen varsi, mutta nyt niistä riitti pitsan ja jäätelöannosten täytteeksi asti.

Raparperi teki korjuukelpoisia varsia jo alkukesällä. Tämä kuva on kesäkuun alusta.

Parvekepuutarhan lisäksi harjoitimme kaupunkiviljelyä myös Turun laatikkoviljelyhankkeen kautta saamillamme viljelylaatikoilla kotilähiössämme. Viljelylaatikoiden satosummauksen julkaisinkin jo tammikuussa. Kokonaisuutena mennyt viljelyvuosi oli ihan mukava. Ensi kesälle toivoisin kyllä parempaa menestystä parvekepuutarhan tuholaistorjunnan osalta - olisi hienoa saada biologinen torjunta toimimaan.

16.3.2018

Pöllökevään avaus

Siinä missä tiaisten pirteä titityy päivisin ja mustarastaan haikea huilukonsertti hämärissä ovat juuri tämän hetken vahvimpia kevään merkkejä äänimaisemassa, niin on myös pöllöjen huhuilu öiseen aikaan. Kovalla pakkasella pöllöt pysyttelevät yleensä hiljaa, mutta lauhoina kevättalven öinä ne virittelevät soidintaan. Niinpä kun sää lauhtui, totesimme, että olisi aika lähteä kevään ensimmäiselle pöllöretkelle kuulostelemaan tilannetta. Sumuisena, hiukan tihkusateisena, mutta juuri sopivan lauhana iltana pimeän koitettua suuntasimme kiertelemään pöllöpaikkoja.



Turun seudulla pystyy kuulemaan moniakin eri pöllölajeja, mutta oman kokemukseni mukaan lehtopöllö on se helpoiten löydettävä. Ei tarvitse etääntyä kauaskaan kaupungin keskustasta, kun pääsee jo kuulemaan sen kaunista, kirkasta huhuilua ja hauskoja naukaisuja. (Jos ääni ei ole tuttu, kuuntele vaikka Luontoportista.) Johtunee kai siitä, että sen suosimia maastoja riittää, eikä se ole kovin kranttu luonnonrauhan suhteen, vaan voi pesiytyä hyvinkin lähelle ihmisasutusta, kunhan vain sopivia pesäpuita koloineen tai pönttöineen on tarjolla.

Ruissalo vanhoine tammilehtoineen on erinomaista lehtopöllömaastoa. Sinne suuntasimmekin ensimmäiseksi. Aloitimme kierroksemme pöllöisäksi tietämältämme paikalta, Honkapirtiltä, missä kuljeskelimme puolisen tuntia vanhojen tammien katveessa. Lumipeitteinen maa ja pilviseltä taivaalta takaisin heijastuva kaupungin hukkavalo mahdollistivat etenemisen ilman lamppuja. Metsässä tuntui olevan oikeastaan aika valoisaa.



Koska pöllöjä ei kuitenkaan kuulunut, jatkoimme kasvitieteelliselle puutarhalle. Miltei heti jalkauduttuamme kuulimmekin ensimmäiset huhuilut etäältä metsästä puutarhan perältä. Etenimme hiljaa äänen suuntaan ja pysähdyimme lopulta metsän reunaan. Huhuilijoita kuului olevan ainakin kaksi. Toinen äänistä tuli lähemmäs, mutta alkoi sitten taas etääntyä. Seisoimme pitkään vanhojen vänkyräisten tammien juurella sumuisessa pimeydessä kuuntelemassa huhuilua. Keväistä äänimaisemaa täydensi myös kalalokkien kaklatus rannan suunnalta. Se oli riemua!



Nyt kun pari pöllöä oli jo havaittu, mietimme, jatkaisimmeko seikkailua vielä johonkin muualle vai lähtisimmekö jo kotiin päin. Päätimme lopulta suunnata vielä Hirvensalon suuntaan. Friskalanlahti kutsui. Siellä olikin ensin vastassa vesieste - oja oli tulvinut tien yli salaojatunnelin jäädyttyä umpeen. Onneksi tie oli kuitenkin yhä käyttökelpoinen, joten pääsimme pian reippailemaan rantaan päin. Toivottavasti vesi ei vie tietä mennessään myöhemmin keväällä.

Kun lähestyimme rantametsää, jostain melko kaukaa kuului kirkas hu-hu-hu-huuu-uuu. Se oli lehtopöllö jälleen. Menimme lähemmäs, mutta huhuilu etääntyi pian kuulumattomiin. Se saattoi kantautua jopa lahden yli Katariinanlaakson puolelta. Odottelimme kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin lähdimme paluumatkalle. Friskalassa tuntui olevan vielä sumuisempaa kuin Ruissalossa, ja hukkavaloakin riitti siinä määrin, että kuviin tallentui vähän muutakin kuin kohinaa. Nämä kaikki räpsyt ovat sieltä.



Menestyksekkään lehtopöllöyön päätteeksi ajattelimme yrittää vielä muita lajeja. Siirryimme Kakskertaan paikalle, jossa oltiin aiemmin kuultu varpuspöllön kutsua. Pari korkeaa vihellystä kuulimmekin, mutta sitten pöllö hiljeni, eikä koko porukka ehtinyt edes saada siitä havaintoa. Itsekin alkoi jälkikäteen epäilyttää, kuulinko oikeasti mitään, kun ääni lakkasi niin äkkiä, ettei sitä oikein ehtinyt vatvoa päässään. En kuitenkaan ollut yksin havaintoni kanssa, joten kaipa sitä voidaan havaintona pitää.

Takana oli jo pitkä päivä ja kello kävi kohti puoltayötä, joten Kakskerran pysähdyksen jälken läksimme kotiin. Olin oikein tyytyväinen illan havaintoihin. Viimevuonnahan en päässyt kuulemaan ollenkaan kevättalvista huhuilua, vaikka kävinkin pöllöretkillä. Hieman poikkeuksellisesti siis männävuoden ainoa huhuiluhavainto oli vasta toukokuinen sarvipöllö, ja vuoden ensimmäiset lehtopöllöt - maastossa huutelevan perheen - kuulin heinäkuun alussa. Lehtopöllön keväthuhuilua olikin ehtinyt tulla jo ikävä.



Tämä oli kyllä mainio pöllökevään avaus. Onko teilläpäin kuulunut huhuilua?

12.3.2018

Sipuli-istutuksia

Kukkasipulit olisi oikeastaan asianmukaista kylvää maahan syksyllä ennen talven tuloa. Parvekepuutarhamme olosuhteet ovat kuitenkin tämän kannalta tosi hankalat, sillä läpi talven aurinkoisina ja leutoina päivinä siellä saattaa olla lähemmäs kymmenen astetta lämmintä, mutta jos pakkasta on paljon tai aurinkoa ei näy, parvekkeella on ihan yhtä kylmä kuin ulkona. Lämpimät jaksot kuitenkin saattavat herättää kasvit itämään jo keskellä talvea. Tänäkin talvena tuli havaittua jokunen itävä verso joulun kanervaistutuksien seassa.

Tulppaaneja tulossa.

No, koska sipuleiden kylväminen parvekkeelle syksyllä tai alkutalvella menee tämän takia meillä aina vähän jahkailemiseksi ja arpomiseksi ja sääennusteiden kyttäämiseksi, se jää tyypillisesti tekemättä. Sipulit lojuvat kellarissa, kunnes sitten kevättalvella tajuamme, ettemme ole vieläkään tehneet niille mitään - ja kun noudamme ne, huomaamme niiden alkaneen itää siellä. Niin kävi nytkin. Liki kaikki varastoimamme krookuksen, tulppaanin ja narsissin sipulit olivat lähteneet kasvuun kellarissa odotellessaan.

Meillä oli jemmassa syksyllä ostettujen uusien sipuleiden lisäksi aiemmin hankittuja ja saatuja, jotka viime kevään kukinnan jälkeen tuli kerättyä talteen. Joukossa taisi olla myös viime vuonna pääsiäisen aikaan kukkivina ostettuja narsisseja.

Ajattelimme, että vallitseva leuto sää mahdollistaisi kohtuulliset puitteet sipuleiden kylvölle parvekepuutarhaan, ja tulossa oleva pieni pakkasjakso voisi tarjota vähän kylmäkäsittelyäkin. Tämä pätikin niiden sipuleiden osalta, jotka eivät olleet vielä kasvattaneet monen sentin mittaisia versoja, mutta reippaasti itäneet päädyimme kylvämään sisälle, etteivät ne paleltuisi. Saa nähdä, miten käy. Viime keväänä onnistuin kyllä kasvattaman tulppaaneja sisällä huoneistossa.

Kukkaruukkuvarastomme alkavat loppua, mutta sipuleille kuitenkin löytyi jonkinlaiset astiat.

Toveri Krotti isutti taas krookuksia kananmunankuoriin tulevaa juhlakoristelua ennakoiden.

Kun lähdimme istuttamaan sipuleita parvekkeelle, kohtasimme lisää kasvun ihmettä. Parvekelaatikoihin syksyllä hautautuneet ja unohtuneet krookuksen sipulit olivat alkaneet jo kasvaa. Ei nähtävästi tarvita montaakaan leutoa, aurinkoista päivää, kun sipulit jo alkavat heräillä. Nyt on tietysti huoli niiden selviämisestä, sillä tulossa lienee tosiaan uusia pakkasia. Peittelimme niitä vähän piiloon samalla kun kylvimme lisää sekaan ja siirsimme laatikot pöydälle kauemmas parvekelaseista.

Krookus itää parvekelaatikossa.

Olipa kyllä mainio mullanmylläyspäivä. Samalla, kun istutimme sipuleita, vaihdoin myös multia huonekasveille ja siirsin pari uutta hankintaa isompiin ruukkuihin. Koti tuoksui taas ihanasti tuoreelta mullalta.

7.3.2018

Reunalla

Miten mukavalta tuntuukaan päästä monen päivän kotona lojumisen jälkeen taas jaloilleen ja ulos! Vallankin kun olin niin uppoutunut potemaan flunssaani tai mitä lie, etten jotenkin ollenkaan tajunnut säätilan aivan täysin muuttuneen sillä välin. Niinpä eilen, kun yskästä huolimatta päätin lähteä kohti yliopistoa, sain yllättyä, miten keväiseltä ulkona tuntui. No, olihan pakkasta edelleen viitisen astetta, mutta purevan kylmä talvi-ilma oli väistynyt. Huomasin myös auringonpaisteen sulattaneen paikoin jo lumet tienpientareilta. Talvi vain haihtuu ilmaan auringon myötä, vaikka pakkaset jatkuvatkin.

Pajuissakin alkaa jo olla kissoja!

Myöhemmin iltapäivällä, kun matkasin Krotin kanssa kotiin päin, keksimme poiketa Halistenkoskelle. Pitkän ja kovan pakkasjakson ansiosta koski on nyt miltei rannalta rannalle jäässä. Toki virta kohisee yhä jääkuoren alla, eikä padon alapuolisille jäille ole menemistä. Kivikkoa ja saarekkeita pitkin pääsee kuitenkin näin jääkelillä paikkoihin, jotka tavallisesti ovat kulkijan tavoittamattomissa kosken kuohujen alla. Pääsee lähelle koskikaran maailmaa.

Halistenkoski patoineen. Nämä kuvat ovat toveri Krotin kännykältä, koska minulla ei ollut kännykkää eikä kameraa mukana.

Kalaportaissa oli hienoja jääkerrostumia.

Vedenkorkeus näkyy vaihdelleen aika paljon pakkasjakson aikana.

Halistenkoskelle saapuu miltei poikkeuksetta koskikaroja talven viettoon, kunhan vain seudun pienemmät virtapaikat jäätyvät ensin umpeen. Lapsuudessani ajattelin koskikaran lukeutuvan niihin ihmeellisiin lintuihin, joita näkee vain Avarassa luonnossa, enkä ikinä uskonut kohtaavani sellaista livenä. Jos vain olisin jo silloin saanut tietää, että Turussa tällä tavalla ihan suoraan kaupunkialueella pääsee helposti tarkkailemaan karojen elämää!

Tällä kertaa yksi koskikara dippaili ravinnonhaussa pienellä sulapaikalla heti padon alapuolella. Minulla ei ollut kiikareita mukana, sillä alun perin en ollut aikeissa käydä tänään muualla kuin vain yliopistolla kuittaamassa läsnäolopakollisen tunnin, mutta lintua pystyi onneksi tarkkailemaan ihan mukavasti ilmankin optiikkaa. Siellä se puuhaili touhuissaan, tanssi jään reunalla.

Tässä kuvassa näkyy koskikara. Se vain on noin parinkymmenen pikselin korkuinen reppana.

Koskikara on kyllä sellainen luonnon ihme, jota ei ihan heti väsy ihmettelemään. Pikkuinen lintu, joka hakee läpi talven ravintonsa hyisten virtojen pohjista ja pystyy sekä pysymään paikoillaan koskessa että etenemään veden alla vastavirtaan. Ihan tolkuton otus! Ihailtava (muttei ainakaan minun näkökulmastani kovin samastuttava).

Virtaavan veden ja pakkasilman aikaansaamat taideteokset ovat tietysti toinen samanlainen ihme. Jäätynyt koski näyttää aivan häkellyttävältä jääpuikkoseinämineen ja koukeroisine muotoineen. Miten kuohut voivat jäätyä niin, että jääkerros näyttää lopulta kutakuinkin täsmälleen saman muotoiselta kuin veden pyörteet niiden vielä virratessa?

Kurkistus jään reunan alle.

Minä pelkään, suorastaan kammoan isoja, jyllääviä vesimassoja, erityisesti koskia, mutta jäätyessään ne menettävät osan pelottavuudestaan. Eivät ne toki kokonaan lakkaa olemasta kammottavia, sillä useimmiten vesi jatkaa hurjaa virtaustaan jään alla, mutta kosken lähettyvillä oleskelu ei tunnu enää epämukavalta, kun jää kahlitsee kuohut alleen. Jään läpi kuultuna kosken kohinakaan ei kuulosta niin pahalta, vaan oikeastaan aika hauskalta. Tulva-aikana en tykkää edes kulkea Halistenkosken sillan yli, mutta näin jääkelillä voin vaikka seistä suoraan padon alla sijaitsevalla saarekkeella huoletta.

Veden pyörteilyä ja kuplien kulkua jään alla voisi katsella tuntikausia.

Päivästä oli muutenkin kehkeytynyt jo mitä mainioin, mutta sen kruunasi vielä mustarastaan laulu. Kun avasin ikkunan illalla juuri auringonlaskun jälkeen, kuulin ensimmäistä kertaa tänä keväänä, miten mustarastas alkoi viritellä iltakonserttiaan. Kevään reunalla ollaan.

Kaunis on maailma.

3.3.2018

Kevättä odotellessa

Maaliskuu on täällä, mutta kevään merkkejä ei vielä pahemmin esiinny. Aurinko toki paistaa jo huomattavan pitkän siivun vuorokaudesta, ja lämmön tuntee kasvoilla, jos pysähtyy hetkeksi katse valoon päin. Käpytikka rummuttelee. Tintit ja kumppanit laulavat satunnaisesti, mutta kovimpina pakkaspäivinä nekin ovat olleet hiljaa. Tietysti myös Kevätseuranta-kampanjan alkaminen on eräänlainen kevään merkki, vaikka vielä ei olekaan kummoisempaa havainnoitavaa.


Olen ehtinyt tottua sellaisiin kevättalviin, jotka alkavat tosissaan taittua kevääseen jo hyvissä ajoin helmikuun lopulla. Niinpä, kun alkuvuodesta kirjoittelin kalenteriini erilaisia inspiraatio- ja motivaatiolistoja vuodenaikojen vaihteisiin, laitoin optimistisena maaliskuun ekalle viikolle "Kevätasioita"-boksin täyteen keväisiä retki-ideoita ja parvekepuutarha-askareita.

Nyt hohtavien hankien ja rapsakoiden pakkassäiden keskellä sitä listaa katsellessa tulee vähän tragikoominen fiilis. Onneksi siitä voi kuitenkin ammentaa intoa myös pelkkään suunnitteluun. Kun talvi viipyilee, on sopivasti aikaa keskittyä kevätjuttujen ideointiin. Retkihommia on tarpeenkin haudutella ja hämmennellä pikkasen, ja myös kylvösuunnitelmat kaipaavat paneutumista.



Vaikka ulkona onkin vielä tosi talvinen meininki, sisällä kotona on onneksi keväisempää. Hankimme viimeviikolla pari esikkoa, keltaisen ja valkoisen, jotka ovat nyt olleet vuoroin olohuoneen sohvapöydällä, vuoroin keittiön pöydällä ilahduttamassa. Laitan ne aina yöksi jääkaappiin ja kastelen kylmällä vedellä, jotta ne kukkisivat pidempään, ja toistaiseksi ne ovatkin pysyneet oikein virkeinä. Toivottavasti saan ne tänäkin vuonna pysymään hengissä, kunnes maa on sula ja voin viedä ne mamille istutettavaksi ulos puutarhaan.



Toveri Krotti toi ystävänpäivänä kotiin kimpun neilikoita, ja ne ovat edelleen ihan edustavassa kunnossa. Neilikat ovatkin ehkä leikkokukista kaikkein eniten minun suosikkejani. Pitkä kukoistus ja helppo ylläpidettävyys lukeutuvat niiden hyviin puoliin. Nyt Krotti toi myös vaaleanpunaisia tulppaaneja, jotka asettelin neilikoiden kanssa maljakkoon. Samat neilikat ovat ehtineet olla kimpussa jo kerran aiemminkin tulppaanejen kanssa, mutta ne edelliset tulppaanit ovat jo aikaa sitten päätyneet biojätteeseen.



Minuun iski torstaina jokin hengitystieinfektio (toivottavasti ei influenssa - ainakaan toistaiseksi mitään mainittavaa kuumetta ei onneksi ole ilmennyt), joten jouduin viettämään eilisen pitkälti pedissä lojuen ja kärvistellen. Taidan missata tänäisen Huonekasviseuran kokouksen, joka pidettäisiin juuri otollisesti Turussa. Onneksi mukaan seuran toimintaan ehtii pujahtaa myöhemminkin. Jos kerran kokouksiakin pidetään meillä päin, eiköhän myös tapahtumia ole tulossa. Kuulin, että taimi- ja pistokasvaihtopäivä olisi mahdollisesti suunnitteilla. Osallistuisin!


Tuntuupa hassulta puhua eilisestä ja tästä päivästä näin viiden aikaan aamuyöllä, kun on ihan sellainen olo, ettei ole oikein vielä lauantai muttei myöskään enää perjantai. Jotenkin on niin iskostunut siihen ajatukseen, että uusi päivä alkaa "huomenna" eli vasta aamulla. Heräsin siis tukkoisuuteen ja yskään hetki sitten. Pyörin tovin valveilla, kunnes totesin, että turha siellä sängyssä on hikoilla, jos ei kerran saa nukuttua enää. Niinpä siirsin itseni sohvalle, valmistelin kupposen teetä ja jalkakylvyn. Nyt olo onkin jo leppoisa. Ei oikeastaan edes väsytä.


Näiden kuvien myötä olen taas mukana Mansikkatilan mailla -blogin Kukkailottelua-linkityksessä. Sieltä löytyy kasveja kevään kaipuuseen.

1.3.2018

Kuukausikollaasi 2/2018

Helmikuu hujahti. Kun lähdin selailemaan kuun aikana otettuja kuvia kollaasihaastetta varten, huomasin, miten älyttömän monta ruutua olen napsinut kasveista. No, menneen kuun aikana tulikin puuhattua paljon niin huonekasvien kuin sesonkikukkastenkin parissa. Tein ainakin viisi erilaista kukkakimppua ja hankimme myös pari esikkoa. Kauniista säistä huolimatta retkeilyt jäivät lähimetsähaahuiluja lukuun ottamatta aika vähälle, sillä astman taakka oli harvinaisen vahvasti läsnä. Muita seikkailuja kuitenkin mahtui matkan varrelle runsain mitoin, ja siitä olen iloinen. Ohjelmassa oli myös helmikuun herkkujen leipomista, mutta jostain syystä niistä oli heikonlaisesti kuvia.


Huonekasviaskareita | Patikkapäivä | Esikkoja | Vegemessut | Erään toverin vanhojentanssit | Vene Båt -messut | Tulppaanikimppujen väsäämistä | Laskiaisriemua | Uusien kasvien shoppailua

#kuukausikollaasi #kollaasihaaste @pienilintu