Pelottavia juttuja Hämeen linnasta

Lupailin jakaa otteita Hämeenlinna-Iittala-Tampere-seikkailultamme, joten tässä niitä nyt tulee. Lähdimme siis Krotin, Lilla Millan ja Lissukan kanssa matkaan Helsingistä synkän ja myrskyisen yön jälkeen harmaana ja sateisena aamuna. Fiilis oli kuitenkin hyvä. Emme olleet pitkään aikaan seikkailleet yhdessä, kun koko porukka ei enää asu samassa kaupungissa. Harmiksi Naakkuli ei voinut lähteä mukaan, joten seikkailimme nytkin vähän vajaalla miehityksellä.

Ensimmäinen kohteemme oli Hämeen linna. Kiersimme kaikki linnan huoneet, tutustuimme sen näyttelytiloissa lokakuulle asti esillä olevaan upeaan ase- ja haarniskanäyttelyyn, jonka nimi on ovelasti Heavy Metal, sekä ruokailimme linnan oivallisessa lounasbuffetissa. Olen käynyt Hämeen linnassa kahdesti aiemminkin, mutta tällaiset kohteet eivät mielestäni muutu tuosta vain niin sanotusti tylsiksi ja moneen kertaan käydyiksi. Voisin piipahtaa vaikka joka kesä ja silti olla aina yhtä innoissani. Paikka on kerrassaan vaikuttava, ja vaihtuvat näyttelyt tuovat lisämielenkiintoa.

Mielestäni Heavy Metal -näyttelyn hienoin mutta myös pelottavin kokonaisuus oli tämä taistelumuodostelma.

Haarniskanäyttelyssä soi taustamusiikkina Turisasta, ja kun biisi pyörähti käyntiin, muuttui huoneen taustavideo ja valaistus yllättävästi. Se oli jännittävää. En tiedä, miksi näyttelyn mallinukeista tuli mieleen, että jossain kauhuleffassa sellaiset voisivat lähteä itsekseen kävelemään...

Hienoin yksittäinen asia oli kyllä hevosen haarniska! Niitä on säilynyt kokonaisina nykypäivään aika vähän.

Yksi suosikkiasioistani koko linnassa on tämä "kuninkaan huoneen" kattoholvaus.

On mukavaa, ettei koko linnaa ole restauroitu, vaan osa huoneista on jätetty tavallaan keskeneräisen näköisiksi, ja niitä pääsee tarkkailemaan käytävältä ylhäältä käsin. Se on toki myös vähän pelottavaa. Minulla on nimittäin pienoinen korkeanpaikankammo, ja joistain kohdista näkee todella pitkälle alas.

Tästä näki syvälle. Uskalsin silti kaiteen ääreen.

Linnan sisäpiha on erityisen hieno. Kunhan vain uskaltautuu astumaan sen seinustaa kiertävälle tasanteelle, pystyy kävelemään koko sisäpihan ympäri. Tällä kertaa uskalsin, vaikka laudat olivat sateesta liukkaita.

Kolme hempeää linnanneitoa poseeraa.

Hehe, olen niin urhea ja huimapäinen, että ihan itseänikin hirvittää.

Pelottavuudesta puheen ollen...

Jossain vaiheessa kierrosta jalkani alkoivat väsyä, joten kuljin sitten vähän nopeammin huoneesta toiseen muiden edellä ja istahdin odottamaan. En tiedä, väsyvätkö kaikkien ihmisten jalat yhtä herkästi seisoskelusta ja hidastempoisesta maleksimisesta, mitä juuri tällaisissa kohteissa tulee harrastettua, mutta minulle se on ainainen riesa etenkin museoissa ja messuilla. Tavallinen kävely ei aiheuta samaa efektiä. Se on nimenomaan se maleksiminen.

Sitten tuli hienoja istuskeluposeerauksia.

Lopuksi vielä otos linnan pihalta järvelle päin. Taivaalla riitti pilviä ja välillä ripsi sadetta, mutta ei se mitään.

Ensimmäiset neljä kuvaa ovat itse ottamiani, loput Krotin. Riehaannuin, kun tajusin, miten monessa kuvatekstissä mainitsin jotain pelottavuudesta, enkä voinut olla laittamatta sitä sitten otsikkoonkin.

Jatkoa seikkailuraportille on luvassa myöhemmin.