23.2.2017

Kyllä on ilmoja pidellyt

Eikö säästä puhminen olekin tunnetusti pahin mahdollinen vaivaannuttavan suomalaisen small talkiin pyrkimisen ilmenemismuoto ja siten erikoisen hirvittävä asia? No minä en kyllä suostu olemaan sitä mieltä. Koen sääasiat tosi vahvasti, enkä aio vältellä siitä puhumista, oli se sitten miten paha keskustelunaihe hyvänsä.

Tänäänkin puhun säästä. Viime päivinä on tehty paljon kaikenlaista hauskaa, mutta kyllä huomionarvoisinta lienee silti se, että Turussa sataa taas lunta! Edellispäivänä sitä sateli vähän. Eilen oikein pyrytti. Viime yönä suorastaan ryöppysi. Nyt taas leijailee rauhallisesti. Maisema on valkoinen. Navakka tuuli on tehnyt nietoksiin jännittäviä muotoja.


Luminen maisema on niin kaunis. Eikä lumikelillä ole koskaan kunnolla pimeää - ja siitäkös minä pimeänpelkääjänä tykkään. On ihanaa tulla aamuhämärän aikaan keittiöön, kun normaalisti niin pimeään huoneeseen kajastaakin ikkunasta sinertävää lumisen aamuyön valoa.

On jotenkin paljon mielekkäämpää odottaa kevättä, kun on kunnolla lunta. En ole vielä oikein tottunut lumettomiin kevättalviin. Ja lumiset kevättalven plussakeli-illat myös tuoksuvat jotenkin aivan poikkeuksellisen hyvältä, kostealta ja keväiseltä.


Edellispäivänä, kun lumisade alkoi, menin kuljeskelemaan lähimetsikköömme ja fiilistelemään suurten hiutaleiden rauhallista leijailua. Haahuilin ympäriinsä. Kiipeilin kallioilla. Räpsin kuvia puista. Asetuin talon nurkan taakse kyttäämään ruokintapaikalla pyöriviä pikkulintuja ja oravia.

Lopulta tietysti astuin hangen alle kätkeytyneeseen märkään koirankakkaan, joten kenkienpesuhommia oli edessä. Jumankauta, eikö jengi vieläkään ole oppinut keräämään koiriensa jätöksiä mukaansa?! Onko se niin kauhean vaikeaa? Ma ei ummarra.


Eilen, kun lunta ryöppysi navakan tuulen paiskomana vaakasuunnassa päin näköä, tein reilun tunnin kävelylenkin metsään Impivaaran suunnalle. Oli aika hc-meininki, ettenkö jopa sanoisi. Puut kohisivat ja huojuivat, ja lumihiutaleet kiisivät vauhdilla ympäriinsä. Näkyvyys oli nollassa - onneksi olin tutuilla poluilla.

Myönnettäköön, että en olisi ehkä lähtenyt sille kävelylle, ellen olisi luvannut hakea talvilomavierailulla ollutta toveri Ainoa Impivaaran jäähallilta takaisin meille. Vaihtoehtoina bussilla keskustan kautta matkaaminen, auton kaivaminen esiin kinoksista tai parin kilsan kävely metsän läpi. Jostain syystä valitsin viimeisen.


Kauankohan lumisade jatkuu? Tuleekohan seuraavaksi taas plussaa-pakkasta-plussaa-pakkasta-sää ja tosi liukasta? Tuleekohan tämän jälkeen jo oikea kevät? Maaliskuukin alkaa ihan pian. Koskas pääsis bongaamaan kiuruja?

No, sitä odotellessa. Eiköhän tästä tullut #100hetkeäluonnossa-haasteeseen pari talvista hetkeä lisää (5/100 ja 6/100). Kuvat ovat edellispäivältä. Jostain syystä eilen en kuvannut.

18.2.2017

Kevättalven valoa kotona

Helmikuisessa auringonpaisteessa kylpevä koti. Mitä sievin pastellisävyinen tulppaanikimppu. Nätti asetelma sohvapöydällä. Vapaa päivä kotosalla. Kalpea luonnonvalo ja sopivasti aikaa räpsiä kuvia. Hymyilyttää. Tällaisista aineksista ei voi muuta syntyä kuin "miljoona kuvaa samasta aiheesta" -tyyppistä ehtaa #kukkailottelua.

Tulppaanit olivat ensin keittiön hyllyllä, mutta siirsin ne pian sohvapöydälle, jotta ehitisin ihailla niitä enemmän ja aurinko paistaisi niihin suoraan. Keittiöön kun pääsee vain siroavaa valoa, eikä siellä tule hengailtua yhtä paljon.

Tulppaanimaljakko täydensi sohvapöydän lasiesineasetelman. Rakastan tätä värimaailmaa.

Keltainen, vaaleanpunainen ja vihreä pastellisävyissä. Suloisin yhdistelmä. <3

PS. Kyllä, kirjahyllymme on täynnä pehmoleluja ja telkkarin edessäkin on huonekasvi.

17.2.2017

Nyhtökaura-reseptisuosikkini: nyhtissänkkäri

Viime vuoden luetuimpiin postauksiini sisältyvät kaikki ne, joissa puhun hiljattain markkinoille tulleista uusista kasviproteiinivalmisteista. Enkä yhtään ihmettele. Niinpä ajattelin ryhtyä jakamaan suosikkejani Nyhtökaura-resepteistä, joita olen kokeillut. Suurin osa niistä on ihan perusohjeita, tosi yksinkertaisia ja vaatimattomia, mutta sellaista ruuanlaittoa minä pääasiassa harrastankin.

Aloitetaan uusimmasta herkustani, joka on niin sanottu Pulled Oats sandwich, Nyhtökaura-sandwich eli yksinkertaisemmin nyhtissänkkäri. Siis Nyhtökauraa paahtoleipien välissä, vähän salaattia ja muita täytteitä. Suhteellisen yksinkertainen resepti. Valmistusaika noin 15-20 minuuttia tai jotain sinne päin. Näppärä herkku.

Selostan tässä, miten itse tapaan tehdä näitä. Valmistan nyhtistäytettä koko paketin verran, mutta käytän sitä vain yhteen sänkkäriin kerrallaan. Loput säästän tuonnemmaksi. Nyhtiksen (myös valmistetun) säilyvyys jääkaapissa on kokemukseni mukaan ihan hyvä. Yhdestä paketillisesta nyhtistä riittää varmaan viiteen leipään, riippuen vähän siitä, miten paljon sitä haluaa laittaa yhteen.

Resepti ei sisällä yhtään eläinperäisiä raaka-aineita, jos valitsee kasvispohjaisen ranskankerman/smetanan ja tsekkaa myös, että kasvisliemikuutiokin sisältää nimensä mukaisesti vain kasvislientä.



Nyhtökaura-sandwichit


Nyhtistäyte:

1 pkt Nyhtökauraa*
pieni sipuli
1,5 dl vettä
kasvisliemikuutio** (esim. Reformi Luomu)
muutama maustepippuri
ripaus rouhittua mustapippuria
loraus rypsiöljyä paistamiseen

Muut ainekset:

2 siivua täysjyväpaahtoleipää (esim. Fazer Paahto Täysjyvä)
muutama lehti jäävuorisalaattia***
pari teelusikallista smetanaa tai ranskankermaa (esim. Oatly iMat Fraiche)
maustekurkkuja (esim. Felix  Maku -viipalekurkku)


Nyhtistäytteen valmistus:

Nyhdä nyhtis käsin pieniksi suikaleiksi. Pilko sipuli kuutioiksi. Ruskista nyhtis ja sipuli pannulla öljyssä. Kiehauta vesi (käy näppärästi vedenkeittimellä) ja lisää siihen mausteet ja liemikuutio (käy näppärästi esim. keraamisessa mukissa). Kun liemikuutio on liuennut, kaada maustevesi paistoksen sekaan ja paista vielä, kunnes nyhtis on imenyt nesteen.

Leivän kasaaminen:

Paahda leipäsiivut leivänpaahtimessa tai paista pinnalta rapeiksi pannulla. Huuhtele salaatti. Levitä leivälle smetanaa/ranskankermaa ja lado päälle nyhtis-sipulipaistosta, salaatinlehtiä, maustekurkkuja ja lopuksi vielä hiukan lisää smetanaa/ranskankermaa. Laita päällimmäinen leipäsiivu paikalleen ja leikkaa kokonaisuus kahdeksi siistiksi kolmioksi.


*) Käytän nyhtiksestä oikeastaan aina maustamatonta nude-versiota, koska en allergioiden vuoksi viitsi hirveän usein ottaa niitä maustettuja. Tomaatti-versio on kyllä tosi hyvää, ja uskoisin, että se menisi tässä loistavasti. Silloin ei ehkä tarvittaisi edes liemikuutioita tai muitakaan mausteita, pelkkä vesitilkan lisääminen sellaisenaan riittäisi.

**) Liemikuution sijaan voi käyttää "ihan oikeitakin mausteita", mutta minä en ole niin hifistelijä, että vaivautuisin, jos hyviä liemikuutioita on saatavilla. Olen kyllä tehnyt peruskäristyksen nyhtiksestä ilmankin kuutiota, jolloin vain sotkin veteen sekalaisia mausteita (lähinnä jotain keittojuuresmaustesekoitusta), kunnes se alkoi muistuttaa kasvislientä.

***) Sänkkäriin voi toki laittaa oman maun mukaan muitakin kasviksia, esim. tomaattia. Allergioiden takia oma suosikkini on tällainen vähän riisutumpi versio.

16.2.2017

Tee se itse -leikkotulppaani

Tulppaaninkasvatuskokeiluni on tuottanut tulosta. Yksi kukka on viimein auennut! Ensimmäisenä kukkimaan ryhtyi tammikuun lopulla lasipurkkeihin ikkunalaudalle laittamistani kolmesta sipulista se, joka on kasvanut pelkässä vedessä.

DIY-leikkotulppaani: lisää vain vesi! :D

Vähän yllättäen saimme oranssikeltaisen kukan, vaikka sipulit olivat - tai ainakin niiden oli tarkoitus olla - keltaista ja punavalkoista lajiketta. Nuppu oli ensin vähän aikaa keltainen, mutta kasvaessaan se alkoi punertua. Lopullisesta värisävystä tuli mielestäni kuitenkin tosi kaunis.

Nuppu oli aluksi aivan keltainen.

Kun nuppu oli auennut, tulppaanin varsi alkoi notkua ja nuupahti lopulta kokonan, joten leikkasin kukan vesimaljaan. Kyllä sitä kelpaa nyt ihastella. Laitoin maljaan sen kaveriksi niitä samoja lasikuplia, joita käytin aiemmin kelluvan tuikun kanssa.

Avautuva nuppu pari päivää ennen varren nuupahtamista.

Kaksi muuta lasipurkkeihin laitettua sipulia on myös kasvanut ihan hyvin, ja ainakin toiseen vaikuttaisi olevan tulossa nuppukin, mutta molempien lehdet näyttävät vähän huonosti voivilta, joten saattaa olla, että ne kuolevat ennen kukintaa.

Niinpä postaan nyt kuvia tästä yksilöstä, joka näyttää edelleen edustavalta. 

Aiemmin tammikuussa multaan istutetun sipulin hyvään kasvuun lähteneet versot ovat puolestaan nuupahtaneet ja kuolleet milteipä kaikki. En tiedä, mikä sillä on hätänä, mutta kyseessä saattaa olla jokin kasvitauti. Nuppuja se ei tehnyt ollenkaan.

No, minusta yksikin kukka on jo tosi upea juttu. Ei niitä enempää tartte saada.

Tässä ollaan kyllä niin jännän äärellä, että!

#tulppaanitorstai @kukkala.fi

15.2.2017

Kiikarit kaulassa ystävänpäivää viettämään

Eilen oli ihan hupsakka päivä. Oltiin menossa ravintolaan syömään päivällistä, mutta ihan mielettömän mukavan sään ja houkuttelevien bongausmahdollisuuksien johdosta päätin suunnata jo hyvissä ajoin ennen päivällisaikaa seikkailulle keskustaan Urheilupuiston lintuja kiikaroimaan. Mekko päälle, meikit naamaan, hiukset nätisti, kiikarit kaulaan, seipiö ja havis taskuun pystyyn ja eikun menoksi.

 
Mikä ihana valoisa iltapäivä! Lukuisat pikkulinnut piipattivat jo täyttä päätä. Urheilupuiston ruokinnoilla kävi melkoinen vilinä. Lintujen ohella pensaikoissa pyöri luonnollisesti myös lintuharrastajia. Puistossa viime päivinä havaitut pähkinänakkeli ja tundraurpiainen olivat saaneet väen liikekannalle. Vuodarinmetsästysmielellä minäkin olin.


Urpiaisparven ääntelyä kantautui korviini jo kipittäessäni Luostarivuoren puiston läpi, mutta näköhavaintoa en saanut, enkä siten päässyt kokeilemaan kykyjäni tundraurpon määrittämisessä. (Myöhemmin sain tietää, että tämä yksilö olisi ollutkin aika helppo nakki - mitä lajityypillisimmän näköinen. Pitänee ehkä yrittää piakkoin uudestaan, josko tirppa olisi yhä paikalla.)

Nakkelistakaan en saanut näköhavaintoa, mutta olin miltei varma, että kuulin sen ääntelyä jopa kahdesti ruokinnan lähellä. Haravoin puunrungot ja pensaikot, mutta en löytänyt ääntelijää. Enkä ehtinyt jäädä enää pitkäksi aikaa kyttäämään, kun piti jo rientää ravintelia kohti, etten myöhästyisi tapaamisajasta. Varmistuin äänihavainnosta jälkeenpäin äänitteiden avulla.


Pysähdyin kyllä sillalla ottamaan kuvia auringonlaskusta Aurajoella. Oli mahdollisesti vielä nätimpää kuin edellisenä päivänä. Tosi mahtava tunnelma. Ihanan värikylläistä, ja niin leppeän lämmin ilma. Täydellistä.


Aterioimme eräässä suosikkipaikoistani, Viikinkiravintola Haraldissa. Jouluna saadun lahjakortin ansiosta oli peräti varaa syödä jotain hintavaa. Niinpä tilasin vaihtelun vuoksi poroa. Annos oli massiivinen ja (kuten varmaan ihan kaikki tämän lafkan tarjonta) oikein herkullinen.


Lopulta oli aika pinkeä olo. (Tuli syötyä ehkä koko loppu elämän edestä. Pärjään tästä lähin pelkällä hernekeitolla.) Kotona odotti kuitenkin vielä mm. viinipullo. Onneksi ilta oli vasta nuori, kun pullon äärelle päästiin, joten ehdin tehdä tuttavuutta sen kanssa sitten myöhemmin.


Nakkelin- ja urponbonguuseikkailu menee kyllä ehdottomasti #100hetkeäluonnossa-juttujen kategoriaan (4/100). Myös toistaiseksi melko tynkä #100lintulajia-listani piteni paitsi edellä mainituilla myös mm. tilhellä ja keltasirkulla. (Luulen, että pieni pinnakisani Pöllen kanssa ei tuo minussa esiin parhaimpia puoliani.)