Toivon, ettei aika tää tuu koskaan loppumaan

Nurmikko alkaa vihertää. Metsät kukkivat täynnä sinivuokkoja, ja ensimmäiset valkovuokotkin ovat jo avautuneet. Sammakot kurnuttavat, lehtokurpat kurpottavat ja pajulinnut viheltelevät haikeasti. Kalenterini on aivan tupaten täynnä monta viikkoa eteenpäin, seikkailua seikkailun perään ja puutarha-askareita yhtenä ryöppynä. Fiilis on riemastunut ja innokkaan odottava mutta myös hiukan pöyristynyt siitä, miten tehokkaasti tulevat viikonloput onkaan taas onnistuttu täyttämään.

Nämä ovat merkkejä siitä, että pian koittaa toukokuu - vuodenaika, johon minulla on jostain syystä aivan erityinen suhde. Siinä missä monelle joulun aikaan kohdistuu hurjasti odotuksia ja kasautuu kiireitä ja ehkä paineitakin, minulle niin käy ennemminkin toukokuun kohdalla. Pitää oikein keskittyä, ettei lähde keulimaan. Suunnitelmat on laadittava huolellisesti, jotta ajanjaksosta ehtii saada kaiken irti muttei kuitenkaan ylikuormitu. Se vaatii juuri oikeanlaista toukokuu-asennetta.

Huomenna suuntaan puutarhamessuille Lahteen, ensimmäistä kertaa ikinä! Olen lukenut Pihapiiri-messuista vuosien varrella paljon, joten odotan innolla, että pääsen tutustumaan tapahtumaan. Jaan messufiiliksiäni tänne blogiin heti, kun ennätän asettumaan taas läppärin kanssa sohvalle. Sitä odotellessa muutama sinivuokko. Nämä ovat Tuorlan lehdosta, missä kävin lauantaina retkellä luontoliittolaisten kanssa. Oli mainio retki ja kaunis sää, vaikka tuuli puhalsinkin siinä määrin, ettei kuuma päässyt tulemaan auringon porotuksesta huolimatta.

Mukavaa viikonloppua ja huhtikuun viimeisiä päiviä kaikille!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Parvekepuutarhan huhtikuu - silmuja, versoja ja kukkaloistoa

Parvekkeellamme on lämpötilojen puolesta jo täysi kesä, ja kasvitkin alkavat innostua. Mustaherukka avasi hiljattain lehtensä. Vaahteran silmut puhkeavat päivänä minä hyvänsä. Raparperi puskee versoja vauhdilla pintaan. Pian krookukset ja tulppaanit kukkivat. Kun toimme sekaan vielä puutarhamessuilta mukaan lähteneet perunanarsissit, lumikellot, yrtit ja kukkivan kirsikkapensaan, on parvekepuutarhassa jo ihan tosi vehreä ja keväisen tuoksuinen tunnelma.

Puutarhamessuilta kotiin tuotua kukkaloistoa.

Perunanarsissi, kaunis ja todella voimakkaan tuoksuinen.

Tulppaaneja on tulossa.

Samoin krookuksia.

Raparperi kasvaa iloisesti.

Heti kun mustaherukka avaa lehtensä, sen ihana tuoksu valtaa parvekkeen.

Pian nähdään myös pieniä vaahteranlehtiä.

Nämä kuvat ovat oikeasti parin päivän takaa, koska en ole ollut päiväsaikaan kotosalla kuvaamassa. Niinpä partsilla ollaan nyt jo askeleen verran pidemmällä kuin kuvissa. Tänä keväänä parvekepuutarhassa ollaan kuitenkin huomattavasti jäljessä viime vuotisesta, jolloin kutakuinkin tämä tilanne saavutettiin maaliskuun alussa, haha!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

Ulkoilmaviikonloppu Laitikkalassa

Mennyt viikonloppu soljui iloisissa merkeissä ja ulkoilmameiningeissä. Reissasimme pienen turkulaisporukan kanssa Luontoliiton kevätpäiville Pälkäneelle Laitikkalan kylään. En ole koskaan ennen käynyt Pälkäneellä, joten täysin uusilla mestoilla liikuttiin. Tapahtumapaikkana toimi Laitikkalan koulu, jota ympäröiviin idyllisiin maalaismaisemiin päästiin tekemään kolme retkeä viikonlopun aikana muun mukavan ohjelman ja yleisen hengailun ohessa.

Tunnelmallista! (Minä en ottanut tätä kuvaa, vaan se henkilö, jonka kameran kanssa poseeraan.)

Molempina aamuina ennen aamiaisaikaa läksimme tietysti porukalla linturetkelle. Lauantaina lähdettiin jo kuuden aikaan tervehtimään nousevaa aurinkoa, mutta sunnuntaina ulkoistuttiin "vasta" seitsemän tietämillä. Laitikkala osoittautui oikein lintuisaksi ja muutenkin kivaksi retkeilyseuduksi. Kolmen tunnin aamulenkki lauantaina tuotti heittämällä liki viidenkymmenen lintulajin havaintolistan.

Muuttavia hanhia ja joutsenia meni ylitse etenkin lauantaina runsaasti. Sunnuntai oli puolestaan hyvä kurkimuuttopäivä. Telkät soidintelivat joella ja töyhtöhyypät pelloilla. Kevään ensimmäiset metsäviklot löytyivät rannasta. Lepäileviä joutsenia ja kanadanhanhia näkyi runsaasti. Kiuruja tietysti kuultiin, joskin aika harvakseltaan, ja harmaapäätikka huuteli jossain. Sunnuntaiaamuna lauloi punakylkirastas, jota en ollut aiemmin tänä kevään vielä kuullutkaan.

Laitikkalan kylän idylliä hetkeä ennen auringonnousua.

Kyllönjoki vanhoine siltoineen ja kauniine virtapaikkoineen tarjosi ihastuttavat puitteet vesilintujen havainnoimiseen, ja pienet peltoaukeat paikoin vilisivät rastaita ja töyhtöhyyppiä. Aamuretkellä kohtasimme ketun vanhalla sillalla, ja myöhemmin toinen näkyi pellolla saalistelemassa. Siirryimme myös hetkeksi ison maantien reunaa kulkemaan, sillä halusimme päästä kiikaroimaan järvelle, ja maantiesillalta oli sinne paras näkyvyys. Järvi oli vielä pitkälti jäässä, mutta virtapaikalla vilisi sorsia ja joutsenia, ja jokunen naurulokkikin löytyi kalalokkien joukosta.

Näkymä Kyllönjoen vanhalta sillalta maantiesillalle päin, mukana myös laulujoutsenpariskunta.

Näkymä maantiesillalta Pinteleen suuntaan.

Sunnuntaina meidän oli määrä lähteä bussilla kauemmas metsäretkelle, mutta bussikuskin sairastuttua emme saaneet kyytiä, joten metsäreissu korvattiin Kevätseuranta-retkellä niin ikään Laitikkalan lähimaastoissa. Kun kyläteitä lampsi keskipäivän paahteessa, huomasi leskenlehtien kukkivan pientareilla ja sinivuokkojen metsänreunassa, sitruunaperhosen lepattelevan ohitse, neitoperhosten lämmittelevän aurinkoisella penkalla ja kekomuurahaisten vilistelevän pesänsä ympäristössä. Pellolla saalisteli sinisuohaukka, ja korkealla taivaan sinessä kaarteli pari hiirihaukkaa.

Kevätseurannan lisäksi sunnuntain päiväretkellä käytiin tsekkaamassa läheinen pieni luonnonsuojelualue tarkoituksena selvittää sen suojelustatuksen taustaa. Tiheään kuusikkoon astuttuamme arvelimme paikkaa ensin liito-oravakohteeksi, mutta sitten metsä harveni ja vastaan alkoi tulla pähkinäpensaita. Siinäpä varmaankin keskeisin syy, miksi tämä metsäläntti oli suojeltu. Vaikka olenkin varsinaissuomalaisena ja vieläpä saaristossa viihtyvänä tottunut näkemään pähkinälehtoja, ovat ne kuitenkin oikeasti harvinaisia, ja olikin tosi yllättävää löytää sellainen Hämeestä.

Kevään ekat sinivuokot.

Tarkoitukseni oli majoittua viikonlopun ajan ulkona teltassa, mutta tosiasiassa siirryin molempina öinä jossain vaiheessa sisätiloihin sohvalle nukkumaan, sillä pakkasta oli yksinkertaisesti liikaa minun makuupussilleni. Oli kuitenkin mukavaa päästä viettämään ainakin alkuyöt ulkona, sillä pihapiirissä huuteli lehtopöllöpariskunta ja kauempaa kantautui joutsenten toitotusta. Punarintakin lauleskeli iltayöstä. Sellaisissa äänimaisemissa kelpaa lepäillä, vaikka uni olisikin hiukan katkonaista kylmyyden takia.

Laitikkalan koulun pihaa iltahämärässä.

Vaikka öisin oli pakkasta, päivisin aurinko porotti ja t-paidalla tarkeni hyvin. Onneksi tajusin pakata mukaan myös aurinkorasvan ja käyttää sitä runsaasti. Etenkin keskipäivällä kulkiessa tuli hiki ja paiste kuumotti naamaa. Kesäfiilis alkoi heräillä, vaikka maassa oli vielä runsaasti lunta. Ilma oli korkeapaineen johdosta valitettavasti melko kuivaa, mikä oli kauheaa etenkin, kun molempiin suuntiin reissatessa vietimme reilun tunteroisen Tampereella jatkoyhteyttä odotellen. Katupölyä oli niin paljon, että näytti suorastaan sumuiselta.

Laitikkalassa nähtiin ihan oikeaakin sumua hetken aikaa aamulla pellon yllä.

Taivas oli pitkälti koko viikonlopun juuri näin sininen. Sunnuntaina alkoi muodostua kuuropilviä, mutta sade ei osunut kohdalle. No, Tampereella juuri bussiin noustessa alkoi sitten jo vähän tihuttaa.

Sunnuntain auringonlaskussa bussin kyydissä Tampereelta Turkuun päin körötellessä fiilis oli melkoisesta väsymyksestä ja pöly-yskästä huolimatta vallan mahtava, kun keskustelimme menneestä viikonlopusta, ideoimme tulevia retkiä ja laskeskelimme bussin ikkunasta lintuja ja kauriita tien varren pelloilta. Kotipuolessa oli satanut reippaasti, joten tuntui myös erikoisen ihanalta astua ulos bussista iltasella Turussa, kun pääsi hengittämään raikkaan kosteaa ilmaa.

Oikein laadukkaasti vietetty viikonloppu.

DIY-sisustuskorit virkaten

Olen innostunut taas pitkästä aikaa virkkaamaan. Hankin trikookudelankaa ja ison virkkuukoukun ja lähdin tekemään koreja. En ollut ikinä ennen tätä virkannut koria, mutta periaatteessahan se on tosi yksinkertaista. Käytännössä siinä on muutama ongelmakohta, jotka sain kuitenkin pienen säätämisen jälkeen toimimaan. Aloitin Lankavan ohjeen sekä Suuren Käsityön videoiden avulla, mutta pidemmän päälle etenin ihan fiilispohjalta, kuten useimmiten teenkin, kunhan pääsen jyvälle homman ideasta.

Yksi kori valmiina.

Minulla on ollut tapana pitää pöydällä esillä koria, jossa säilytän kaikkia sellasia lääkkeitä ja muita, joita tarvitsen usein, enkä siksi halua jemmata niitä mihinkään lääkekaappiin. Tässä tehtävässä on jo pitkään ollut vihreä huopakori, joka on oikeastaan aika järkyttävän näköinen. Sain sen joskus jostain, enkä sitten tullut hankkineeksi mitään toista tilalle, kun minulla kerran oli jo jokin kori. Nyt kuitenkin päätin viimein tehdä tilalle hiukan nätimmän ja paremmin sisustukseen sopivan ja luopua vanhasta. Eipä siis muuta kuin virkkuukoukku heilumaan.

Korin pohja.

Käytin Novita Strömsö -trikookudelankaa ja 9,0 millistä koukkua. Koska en osannut heti valita, mikä olisi paras väri, poimin kolme merelliseen sisustusteemaan sopivaa: vaaleansinisen (115 atolli), harmaan (450 tina) ja valkoisen (010 luonnonvalkoinen). Lopulta päädyin sitten tekemään niistä kaksi erilaista koria, sillä käyttötarkoituksia kyllä riittäisi useammallekin.

Toiseen koriin tuli harmaa, toiseen sininen alaosa ja molempiin valkoinen yläreuna. Virkkasin koko homman läpi kiinteillä silmukoilla, mutta yläreunan toki viimeistelin piilosilmukoilla. Tein siniseen korin pohjaan 10 kerrosta kiinteitä silmukoita ja reunaan 21 kerrosta, joista ylimmät 14 valkoisella. Harmaaseen tein puolestaan 12 kerrosta pohjaa ja 15 kerrosta reunaa, joista ylimmät 10 valkoisella.

Sininen kori kasvaa. Tässä vaiheessa siirryinkin pian jatkamaan valkoisella langalla.

Harmaasta korista tuli laakeampi, lääkekoriksi sopiva. Siniseen koriin keksin laittaa kaikki kosteusvoidepullomme, joille ei olekaan aiemmin ollut mitään varsinaista säilytyspaikkaa, joten virkkasin sitä silmällä pitäen vähän korkeamman reunan, että pullot menevät siististi koriin. Nämä korit sopivat nyt tosi hyvin meriteemaisen huoneen pöydälle, jossa myös aiempi vihreä lääkekorini yleensä sijaitsi huolimatta sisustuksen kanssa riitelevästä väristään. Huoneen pääasialliset värit ovat nimittäin vaaleansininen, valkoinen ja harmaa.

Korien virkkaaminen oli tosi hauskaa ja helppoa, vaikka päätinkin monta kertaa prosessin aikana purkaa ja aloittaa alusta koko homman. Loppujen lopuksi kuitenkin yhden korin valmiiksi saamiseen meni noin kolme tuntia, joten purkamisessa ja uudestaan aloittamisessa ei ollut kyse kovin isosta jutusta. Halusin tehdä näistä kelvollisen sijaan oikeasti hyviä tai jopa täydellisiä, joten jos työ ei näyttänyt asettuvan toivotusti, palasin mieluummin alkuun kuin annoin olla.

Olen tyytyväinen! (Näissä valmiiden korien kuvissa näkyvä lankakerä on sävyä 401, jota en ole vielä käyttänyt.)

Nyt kun nämä ovat valmiit, mietin tietysti, olisiko meillä jotain muutakin käyttöä virkatuille koreille. Houkuttelisi nimittäin tehdä vielä lisää. Ostin jo varastoon vähän lisää samoja lankoja, koska sesonkituotteena ne saattavat pian jo kadota marketeista. Pitää vähän hamstrata.

Huhtikuu, huhtikuu

Kylläpä nyt on kulkijaa hellitty leppoisilla säillä, ja muuttolintuja tuntuu suorastaan vyöryvän Suomeen. Viimeisen viikon aikana arkisten haahuilumaastojeni äänimaisema on rikastunut sepelkyyhkyllä, peipolla, punarinnalla ja naurulokilla. Eilen kotiin kävellessä ohitse lennähti pari västäräkkiä hurjasti kisaillen ja kymmeniä räkättirastaita säksätteli lähiön pusikoissa. Yön aikana satanut lumi suli pois heti aamulla. Alkukevät näyttäytyy nättinä.

Turku ja huhtikuu.

Huhtikuuni on lähtenyt käyntiin reippaasti. Olen muun muassa tehnyt lukuisia pieniä lähiretkiä ja havainnut hurjan paljon kevään merkkejä, saanut niin sanotun virkamiesruotsin suoritettua kunnialla loppuun, viimeistellyt yhden pitkään keskeneräisenä lojuneen opiskelutyöni, ommellut ikkunaverhot, nauttinut puutarhamessuista sekä tietysti viettänyt pääsiäislomaa juhlinnan ja toki retkeilynkin merkeissä.

Pitkälleperjantaille kaavailtu teeriretki torppautui hyiseen sääennusteeseen, mutta sen sijaan suuntasin Paimioon etsimään vasta saapuneita muuttolintuja ja illan jatkoksi piipahdin vielä kuuntelemassa pöllöjä parissa paikkaa Turussa. No, pöllöjen osalta jäätiin vaille havaintoja, mutta muuten retkeily oli menestyksekästä ja kaikkiaan sangen ilahduttavaa.

Retkellä oli mukana eräs oman elämänsä van Helsing.

Kuuluuko huhuilua?

Pitkän viikonlopun aikana ehdin myös käydä vanhempieni luona landella. Heidän kanssaan piipahdin myös jälleen Koroisissa katsomassa paikallisia sarvipöllöjä. Vain toinen pöllöistä oli nyt näkösällä - ties vaikka toinen olisi jo pesällä hautomassa - vaan eipä se mitään, sillä kaikessa rauhassa päivätorkuilla kyyhöttävää pöllöä on joka tapauksessa mukava katsella, yksikössäkin. Oli hauskaa, että pöllö oli näkösällä, kun kerran pistäydyimme porukalla bongaamaan.

Siellä siellä se pöllö on.

Sunnuntai ja maanantai vietettiin pääasiassa juhlien kevättä hyvän ruuan ja hauskanpidon parissa. Toveri Krotti hifistelee aina juhlaruokien kanssa, joten pöytä oli koreana. Olin erikoisen kiitollinen jälkiruokapuolesta, sillä pääsin syömään mämmiä ja mignon-munia ensimmäistä kertaa ties miten moneen vuoteen, kun Krotti oli tehnyt gluteenitonta mämmiä (minun kannaltani olennaista oli, ettei se sisältänyt ruista) sekä cashew-mignonia. Mitä riemua!

Koska me kaikki tiedämme, miltä mämmi ja suklaamassa tuppaavat näyttämään, tässä kaunis persikkapiirakka.

Juhlakoristeet tuli kerrankin kaivettua esiin sen verran hyvissä ajoin, että kodin sai viritettyä tunnelmiin jo mukavasti ennakkoon. Juhlaviikonlopuksi hankittiin tietysti runsaasti kukkasia. Kirkkaankeltaiset tulppaanit ovat olennaisia, samoin tetenarsissit, jotka laitoimme tällä kertaa nerokkaasti pieneen parvekelaatikkoon kuntopyörän tangolle roikkumaan. Koivunoksia piti tietysti hyötää ja pajunoksiakin hankkia.

Ostin jo kolmisen viikkoa sitten neilikoita, pastellikeltaisia ja vaaleanpuna-valkoisia, ja ne olivat vielä oikein mainiossa kunnossa juhlakoristeluissa käytettäväksi. Itse asiassa osa kimpusta on edelleen maljakossa keittiön pöydällä, eikä ole vieläkään nuupahtanut. Jos olisin jaksanut leikata useammin uusia imupintoja ja vaihtaa vesiä, ties miten pitkään näistä kukkasista saisi vielä nauttia. Rakastan neilikoita.

Perinteisten överikoristelujen vastapainoksi yksinkertainen purkki, rusetti ja pajunoksia.

Neilikoita ja makeisia sohvapöydällä.

Kevät etenee meillä päin nyt niin nopeasti, ettei meinaa perässä pysyä. Onneksi sitä pystyy havainnoimaan jo ihan vain paikasta toiseen kävellessään. Näin edellispäivänä Aurajoessa kevään ensimmäisen nokikanan, kun lampsin rantaa pitkin yliopistolta keskustaan, ja löysin valtaisan paljon kukkivia leskenlehtiä joutomaalta. Iltakävelyllä ylitse lensi parvi tundrahanhia kirkkaasti huudellen. Ei tarvitse kauas lähteä tehdäkseen mainioita havaintoja.

Piha & Puutarha - kevätfiilistä ja värikylläisyyttä Turun messukeskuksen täydeltä

Puutarhamessukauden alkaminen on varma kevään merkki. Menneen viikonlopun aikana saatiin iloita Piha & Puutarha -messuista, jotka vetivät Turun messsukeskuksen täyteen kasvi-intoilijoita. Parvekeviljelijän näkökulmasta nämä messut ovat käyneet vuosi vuodelta mielenkiintoisemmiksi, sillä perinteisten pihajuttujen ohella parvekkeet, terassit ynnä muut sellaiset kaupunkilaisen puutarhaharrastuksen olennaisuudet ovat saaneet enemmän huomiota. Kaupunkiviljelyn nousu näkyy.

Tunnelma pähkinän kuoressa.

Tänä vuonna en ehtinyt vierailla messuilla useampana päivänä, joten valitsin messupäiväkseni hyvin taktisesti sunnuntain. Tunnetustihan messuilla kuin messuilla on viimeisenä aukiolopäivänä vähemmän väkeä ja paremmat tarjoukset. (Haha, tätä seikkaa ei ehkä pitäisi toitottaa liian suureen ääneen, etteivät kaikki muutkin innostu harjoittamaan samaa strategiaa, jolloin lopulta ei olekaan enää järkevää mennä messuille sunnuntaisin!) Vähäisemmän hälinän vuoksi on myös helpompi jutustella ihmisten kanssa.

Floristien taidonnäytteitä messukeskuksen aulassa.

Piha & Puutarha -messuilla huomioni tuppaa kiinnittymään erityisesti yleiskoristelualueeseen. On ihanaa päästä kuljeskelemaan kukkivaan puutarhamiljööseen vehreiden koivujen katveeseen edes pienimuotoisesti juuri nyt, kun luonnossa keikutaan talven ja kevään rajalla - vehreyttä ja kukkia on jo kova ikävä, mutta vielä niitä pitää odottaa ainakin jokunen viikko alkukevään harmauden keskellä. Kukkivan puutarhan tuoksut ja värit ovat tervetulleita.

Tällä kertaa yleiskoristelualue oli värimaailmaltaa dramaattinen ja värikylläinen. Viime vuosina on totuttu näkemään heleitä pastellisävyjä, mutta nyt vallitsivat syvät, tummat sävyt. Kokonaisuus oli runsas ja näyttävä. (Minä tosin tykkään enemmän heleistä ja pirteistä sävyistä.) Mielenkiintoisena pikku yksityiskohtana osaksi istutuksia oli valittu myös tavallisesti rikkaruohoiksi miellettyjä kasveja, joiden hyötyominaisuuksista kerrottiin pienissä infolapuissa.

Dramaattisten värien vallitsevuudesta huolimatta löysin joukosta muutamat heleät ja kuvasinkin pääasiassa niitä.

Istutuksista löytyi saunio ja voikukka, kauempaa myös nokkonen. Hauskaa! Huonekasvina tunnettua isokirjopeippiä eli niin sanottua värinokkosta oli myös runsaasti yleiskoristelussa. Onkohan se seuraava vihersisustuksen hitti?

Näyttäviä koristeluja oli jälleen myös kukkakauppa Broncon osastolla. Kuten viime vuonnakin, Bronco oli koonnut esimerkkejä erilaisista parvekepuutarhoista rakennustelineille A-hallin päätyyn. Parvekepuutarhojen istutukset ja koristelut olivat myös värimaailmaltaan melko tummia, ja eksoottisen viidakkohenkinen teema oli vahvasti esillä. Samaa teemaa näkyi muutenkin messujen esillepanossa. Rehevän viidakkomaisten asetelmat, tummemmat sävyt, erityisesti violetin ja purppuran väriset kukat sekä kirjavat ja tummanvihreät lehdet näyttävät olevan nyt muodissa.

Broncon puutarhajuhlateemainen patiokokonaisuus oli tyyliltään hersyvä ja hiomaton.

Livian osaston koristelussa oli myös viidakkotunnelmaa.

Suosikkiosastoni taisi olla Flörin. Mainioon kokonaisuuteen sisältyi mielenkiintoinen valikoima vähän erikoisempiakin kasveja, paljon tykötarpeita ja hauskoja yksityiskohtia, mukavasti soliseva vesiaihe ja kohtuullisen kookas puu pystyssä koko komeuden keskellä. Flöriltä tuli tehtyä myös messupäivän jännittävin hankinta, kun huomiomme kiinnittyi japaninkääpiökirsikkaan. Sitä myytiin viimeisten aukiolotuntien ajan niin hyvään tarjoushintaan, että päätimme hankkia taimen ja katsoa, miten se pärjäilee parvekkeellamme.

Flörillä oli tarjolla myös näitä nättejä lasikupla-amppeleita ja tietysti ilmakasvejakin.

Lisäksi tykkäsin bloggaajien osastoista, joissa oli esillä muutaman puutarhabloggaajan tyylinäytteet. Pienoispuutarhat oli rakennettu yhteistyössä Flörin, Kekkilän ja Kauppapuutarhaliiton kanssa, ja niissä esiteltiin etenkin pienessä tilassa viljelyyn soveltuvia rakenteita ja ratkaisuja. Suosikkini oli Tomaattihurahdus-blogista tutun Tomaatti-Ritun loossi, jossa olivat pääroollissa tietysti tomaatit. Olemme lisäämässä tomaattien osuutta parvekepuutarhassamme, joten seuraan mielenkiinnolla kasvatuskokeiluja ja oli mukavaa pysähtyä vaihtamaan pari sanaa aiheesta.

Tomaatti-Ritun tyylinäyte.

Messukeskuksen aulassa nähtiin taas floristien tekemiä hulppeita asetelmia, jotka olivat tällä kertaa täytekakun muotoisia. Kukkakakuista sai äänestää suosikkiaan, kuten myös aulaan kootuista pienistä huoneista. (Postauksen ensimmäisessä kuvassa on yksi niistä.) Monenlaisten kukka-aiheisten juttujen lisäksi messujen yleiseen koristeluun sisältyi myös aika huolestuttavan näköisiä linnunpelättejä, joita tuli vastaan vähän joka paikassa. Olen ehkä liian lintu arvostamaan linnunpelättejä, etenkään sellaisia, joista näkyy pelkät jalat. Minusta ne ovat lähinnä pelottavia.

Äänestä herkullisin kakku -asetelmakokonaisuuden valikoimaa.

Japaninkääpiökirsikan lisäksi ostimme lumikelloja, kyntelin, siemenperunoita ja tietysti kassillisen vihanneksia. Sain Holland-kojulta muutamat kallan juurakot korvaukseksi viime keväänä ostamistani, jotka eivät olleet ollenkaan niitä, joita olisin halunnut. (En välttämättä shoppaile enää juurakoita heiltä, mutta oli kyllä mukavaa, että uudet annettiin tilalle.) Sain myös niin sanottuna medialahjuksena yhden perunanarsissin, ja toveri Krotti sai kehäkukan ja jättiauringonkukan siemeniä osallistuttuaan aktiviteetteihin parilla osastolla. Lisäksi muutama esite ja käyntikortti tarttui tietysti mukaan.

Messusaalis.

Piha & Puutarha -messut ovat takuuvarma kevättunnelman nostattaja puutarhaväelle. Koristelu ja esillepano on vuodesta toiseen hienoa, ja messuilta löytyy usein oikeasti hyviä tarjouksia. Lisäplussana täytyy mainita tapahtuman koko. Monet messut ovat nimittäin mahdottoman isoja, mutta nämä ovat juuri sitä kokoluokkaa, että paljon saa irti menemättä kuitenkaan ihan pyörälle päästään ja näännyksiin. Vaikka kiertäisi myös puutarhamessujen ohessa olevan Mökki & Meri -kokonaisuuden, jaksaa silti kävellä vielä uudestaankin koko tapahtuma-alueen ympäri ja keskittyä hankintoihin.

Kävittekö Turun puutarhamessuilla ja mitä piditte tapahtumasta?

Hyvästit talvelle

Kevät tekee tuloaan. Jo edellisviikon sunnuntaina lämpötila kohosi viiteen asteeseen. Sininen taivas heijastui vesilätäköistä lähimetsän lenkkipoluilla, eikä hiihtoladuista näyttänyt olevan enää hiihdettäviksi. Narsissit ja krookukset alkoivat itää taloyhtiön pihassa. Viimein leppoistuneet olosuhteet alkoivat houkutella muuttolintujakin saapumaan. Lähimetsässä haahuillessa huomasin pohtivani, ilmestyisiköhän lehtokurppa pian takaisin maisemiin. Kyllä se viime keväänäkin ilmaantui huhtikuun aikana, ja tällä viikolla Turun seudulta onkin tullut jo jokunen havainto. Eiköhän se kohta ala kurpottaa.

Taivaan heijastus lätäkön pinnassa. <3

Sipulikukat versovat etelänpuolen rinteellä.

Tavallisesti alan ihan tosissani ikävöidä muuttolintuja heti vuodenvaihteen jälkeen. Viime vuosina paluumuuttajia onkin päässyt tervehtimään usein jo helmikuun aikana, mutta nyt kun kevät on edennyt niin sanotusti perinteiseen malliin, kaipaus on päässyt kasvamaan valtaisaksi. Ensimmäisten töyhtöhyyppien näkeminen ja niiden hassun ääntelyn kuuleminen saikin sitten oikein perusteellisesti hymyn naamalle, ja rantapellolla lepäilevä laulujoutsenparvi, jonka joukkoon laskeutuvia lajitovereita koko porukka tervehti hurjasti toitottaen, liikutti syvästi.

Näennäisen jäinen tulvapelto kelpasi töyhtöhyypille mekastustantereeksi.

Olen tässä parin viime viikon aikana tehtynyt suhteellisen monta linturetkeä Paimionjoen maisemiin, missä rantapellot täyttyvät linnuista muuttoaikoina. Avarien maisemien johdosta myös matkaavia parvia on helppo havainnoida. Olen jo niin nuorena omaksunut nämä mestat vakioretkikohteitteni joukkoon, ettei kevätfiilistä tunnu tulevan ilman linturetkiä Paimioon. Bongasinkin sieltä maaliskuun lopulla itselleni kevään ensimmäiset laulujoutsenet, meri- ja metsähanhet, kurjet, töyhtöhyypät, kiurut ja kottaraiset kauniissa ilta-auringossa ja leppeässä säässä. Silloin tuntui, että nyt on aika heittää hyvästit talvelle.

Pieni kurkiparvi kuljeskeli etäällä rannan tuntumassa.

Monella lintuharrastajalla on ollut tapana autoilla Vartsalon pelloille vievän pikkutien päähän, mistä on hyvät näköalat sekä lintuisille pelloille että joelle, mutta kevään ensimmäisellä Paimio-keikallamme huomasimme tien alkuun ilmestyneen kieltokyltin, joten enää sinne ei kehtaa ajaa. Ymmärrän tilan omistajaa, koska pikkutie on välillä mennyt tiuhan liikenteen vuoksi hirveään kuntoon, ja jotkut ovat pysäköineet ja käännelleet autojaan osin pellon puolelle. Ihmettelen kuitenkin, miksi kaikki liikkuminen ilman erilupaa on haluttu kieltää, vaikka tietä pitkin kävely ja sen päässä hiljaa seisominen ei aiheuta mitään kummempaa haittaa.

Tää ois ny yksityisalue! Nii, kato!

No, samoille pelloille näkee myös Sauvontien Teboilin parkkipaikalta ja tien varresta. Tietysti etäisyys on pidempi, eikä näköyhteyttä joelle ole, mutta pelloilla lepäilevät ja muuttavat linnut havaitsee kyllä. Tien varteen on vähän huono pysähtyä autolla muualle kuin nimenomaisen pikkutien risteykseen levikkeelle, joten olemme sitten pysäköineet suosiolla Tebben luokse ja kävelleet piennarta pitkin sopiville kytistelypaikoille. On itse asiassa ihan tervetullutta lisätä paheksuttavan autoilubongauksen oheen hiukan enemmän jaloittelua.

Vartsalon peltoa, ilta-auringon valoa ja lisää vanelluksia.

Värikylläisyyttä.

Paimionjoen suistoon on hyvä tsuumailla myös Jaakobin kirkon luota. Sielläkin tuppaa parhaina päivinä olemaan bongareita ihan ruuhkaksi asti. Näillä retkillä olemme osuneet sinne kuitenkin täysin keskenämme. Tässä yhtenä iltana kirkon pihassa vilisi keltasirkkuja. Aiemmin samana päivänä parvessa oli havaittu myös pulmusia, mutta minä en löytänyt yhtäkään. Keltasirkkujen tunnelmallista lauluttelua kuunnellessa ja ilahduttavan pirteää väriä ihastellessa se seikka kyllä unohtui tyystin.

Jaakobin kirkko.

Tyypillisesti nämä viimepäivien linturetket ovat ajoittuneet arki-iltoihin, joten olemme ehtineet mestoille vain hiukan ennen auringonlaskua. Siinä on se hyvä puoli, että monet linnut laskeutuvat yöksi lepäilemään, joten iltasella on ollut ihan mukavasti lintuliikennettä. Auringonlaskussa maisemat näyttäytyvät myös aivan poikkeuksellisen kauniina, pehmeän värikylläisinä, eikä häikäisy tai väreily liioin häiritse havainnointia.

Pääsiäisen hurjan lumipyryn jälkeisenä tiistaina olimme liikkeellä vielä auringonlaskun jälkeen etsiskelemässä tuoreen lumen keskellä sinnitteleviä muuttolintuja. Jaakobin kirkolla kiikartaessamme saimme nauttia ihanasta kevättalven tuoksusta, kun nollan pinnassa ollut ilma alkoi nopeasti pakastua. Hämärän hetkellä joutsenet ryhtyivät huutelemaan Paimionlahden suunnalla, ja huudot kiirivät kirkkaina illan kuulaudessa. Näimme myös joukoittain metsäkauriita pelloilla.

Laskeva aurinko kirkolta nähtynä.

Kevät! Pajunkissoja, pajunkissoja! (On muuten yllättävän vaikea löytää lähimetsästämme enää pääsiäisen jälkeen, kun koko lähiö on käynyt taittamassa vitsoja kotiinviemisiksi. Jokamiehenoikeudet venyvät ja paukkuvat.)

Semmoista viime aikoina. Kevään merkkejä ei voi täällä enää välttyä havaitsemasta. Valitettavasti tämä bloggaaminen on ollut taas jäädäkseen opiskeluhommien jalkoihin, mutta nyt kun Turun puutarhamessuviikonloppu starttaa, minun on kyllä aika palata blogihommien pariin.

Onko teillä päin näkynyt merkkejä keväästä?

Kuukausikollaasi 3/2018

Mennyt maaliskuu oli kontrastikas. Välillä tuli lunta ja pakkanen kiristyi talvisiin lukemiin. Välillä taas auringonpaiste haihdutti lumet ilmaan, ja päivisin oltiin säännöllisesti plussan puolella. Aamulla saattoi pyryttää lunta ja iltapäivällä porottaa aurinko niin, että lumi alkoi sulaa vauhdilla ja ilma tuoksua samalta kuin juhannuksena räntäkuuron jälkeen. Juuri nytkin ulkona pyryttää, mutta alkaneen viikon sääennuste lupailee jo lauhempaa, joten eiköhän tällekin lumipeitteelle käy pian niin kuin edellisille. Tämä talvi taisi olla tässä, ainakin näin varsinaissuomalaisittain tarkasteltuna. Kevään merkkejä on tullut havaittua jo runsaasti. Kuukausikollaasistani tulikin aivan väistämättä keväinen ja ulkoilmapainotteinen.

Maaliskuussa minä muun muassa kävin fiilistelemässä jään peittämää Halistenkoskea ja tarkkailemassa koskikaraa, löysin versoja, linturetkeilin Paimionjoen maisemissa ja tervehdin kevääntuojia, bongasin Koroisissa pitkään viihtyneen sarvipöllökaksikon, vietin Earth Houria hauskanpidon merkeissä, hyysäsin huonekasveja, tein öisiä pöllöretkiä lähikohteisiin, intoilin kevätkylvöistä ja motivoiduin pitkästä aikaa virkkaamaan. Mainio maaliskuu.

#kollaasihaaste #kuukausikollaasi