4.8.2017

Böndeläinen seikkailee: Fallkulla, Flamingo ja Suomenlinna

Kyllä meikäböndeliini nyt sivistyy huikeata vauhtia! Tämän vuoden aikana olen tutustunut jo aivan ennätyksellisen moneen niistä "Suomen suosituimmista" luontokohteista, joista "kaikki aina puhuvat" mutta joissa minäjuntti en ole ikinä käynyt - tarkoitan nyt siis pääkaupunkiseudulla sijaitsevia, paikallisten keskuudessa suosittuja lähiluontokohteita.

Viimeisin askeleeni kohti sivistystä oli Suomenlinna, jossa vierailin heinäkuussa. Samalla reissulla tulin sivistäneeksi itseäni muutenkin, sillä yövyin ensimmäistä kertaa eläessäni (joo-o) hotellissa. Lisäksi kävimme Suomenlinna-seikkailua edeltäneenä päivänä tutustumassa Fallkullan kotieläintilaan, jossa en myöskään ollut aiemmin käynyt.

Stadi!

Koska on loogista edetä aikajärjestyksessä, tässä alkajaisiksi muutamia hauskoja eläinkuvia Fallkullan kotieläintilalta. Kävimme siellä toveri Krotin serkun perheen kanssa - mukana oli siis pari pienhenkilöä, joita pystyi pitämään hyvänä verukkeena hupsuttelulle ja intoilulle söpöistä eläimistä. Tila oli tosi mukava paikka pienelle päiväretkelle, etenkin natiaisten kanssa, ja minusta on myös ihanaa, että paikalliset nuoret pääsevät sinne auttamaan eläinten hoidossa.

En ole ikinä ennen nähnyt näin isosarvista vuohta. Komea ilmestys. Se myös tykkäsi ihan hurjasti rapsuttelusta.

Minisiat ovat ihan älyttömän hellyyttäviä otuksia vaikka vähän myös pelottavia. Nekin tykkäsivät rapsuttelusta.

Lisäksi suosikkejani olivat tietysti kanit. Ihmettelin, miten nämä rexit pysyivät aitauksessaan, joka oli vain reilun metrin korkuinen ja jossa näytti olevan ihan kanin pään mentäviä reikiä. Ehkä ne tiesivät, että mitä ulkopuolella vaanii?

Vietettyämme päivän Vantaalla Krotin serkun lasten kanssa leikkien ja toki myös Jumbossa shoppaillen painuimme yöpuulle Sokos Hotel Flamingoon. Olen ollut aina tosi nihkeä hotellimajoittumista kohtaan, sillä olen ajatellut, että hotellissa joutuu vain maksamaan ihan naurettavaa hintaa asioista, joita ei edes kaipaa, ja lisäksi joutuu melko varmasti kärsimään hajusteyliherkkyys- ja allergiaoireista ja sitä myötä yleisestä turhautumisesta ja ahdistuksesta. Olenkin aina järjestänyt itseni telttailemaan tai omaan autoon nukkumaan mieluummin kuin hotelliin.

No, Krotti vakuutti, että Sokos Hotels -ketju on huomioinut allergikot ja yliherkät ihan hyvin ja onhan sillä peräti allergiatunnuskin, joten tuskin tulisin pettymään. Niinpä suostuin viettämään kahden seikkailupäivämme välisen yön Flamingossa. Onhan sillä jo lähtökohtaisesti ihan tosi mainio nimi, ja kyllähän sitä ihmisen nyt varmaan täytyy edes kerran elämässään hotellissa majoittumistakin kokeilla.

En suostunut uskomaan, että vastassa ei olisi pesu- tai huuhteluaineelta tai jonkun edellisen kävijän parfyymilta haisevia lakanoita, joten pakkasin matkalaukkuun oman reissulakanan. (Makuualustani päätin sentään jättää kotiin. Jos huoneesta saa maksaa yli satasen, siellä ei voi joutua nukkumaan lattialla!) Onneksi lakana lähti mukaan, sillä kyllä sille käyttöä tuli, kun vuoteen petauspatja haisi. Onneksi itse lakanat olivat kuitenkin miltei hajuttomat. Kokonaisuudessaan huone oli siinä määrin tuoksuneutraali, että viihdyin ja nukuin hyvin.

Huoneestamme oli vähän tällainen näköala... No, yöllä se näytti kyllä ihan mukavalta, kun maisema tuikki täynnä valoja. Liikenteen melu hiukan häiritsi, mutta asian kanssa piti vain pärjätä. Jostain syystä en ottanut pahemmin mitään kuvia hotellilla, joten tämä on nyt ainoa kuvituskuva tekstioksennustani keventämään. :D

Aamiaisellakin meni hyvin: sain mahani täyteen, enkä kuollut allergiakohtaukseen. Se kyllä vähän jurppi, että ainoa tarjolla ollut juomavesi tuli samasta hanasta hedelmämehujen kanssa, joten vesi paitsi haisi appelsiinilta myös lillui täynnä hedelmälihan palasia, ja kun asiasta mainitsi, toi keittiöhenkilökunta yhden lasillisen vettä köökin puolelta vähän pitkin hampain. Kasvisruokavaihtoehtoja oli myös aika yksipuolisesti. Kaikkiaan olin kuitenkin ihan älyttömän kiitollinen ja positiivisesti yllättynyt, koska olin tietysti pelännyt pahinta.

Pakko myös mainita, että oli tosi mukavaa, kun respasta sai hajustamattomia Dermosilin saippuoita, shampoita ja käsirasvaakin, kun vain mainitsi tarpeesta. (Huoneissahan saippuat ja shampoot nimittäin olivat hajustettuja.) Hotelliyöpyminen oli kokonaisuutena sen verran mukava kokemus, että saatan ehkä joskus toistekin vielä päätyä hotelliin majoittumaan, jos budjetti sallii ja tilanne niin vaatii. Kyllä hotellin sänky autossa nukkumisen voittaa - mutta ei ehkä ihan vedä vertoja telttailulle hyvällä paikalla.

Jätettyämme Flamingon taaksemme lähdimme kohti Suomenlinnaa. Syntyjään stadilainen toveri Naakkuli tuli mukaamme linnaseikkailulle näyttämään paikkoja. Vesibussiin oli ihan jäätävä jono - se lieneekin oletustilanne aurinkoisina heinäkuun viikonloppuina - mutta ei siinä lopulta kauhean kauaa tarvinnut seistä. Suomenlinnassa myös riitti polkuja, nurkkia, tunneleita ja sisäpihoja kierreltäväksi keskeisimpien turistireittien ulkopuolella, kunhan vain lähti seikkailemaan pois pääväylältä väentungoksesta. Linnoituksen laajuus teki vaikutuksen, vaikka olenkin lukenut ja nähnyt siitä paljon kuvamateriaalia.

Jännittävä kapea takapihakäytävä.

Tunnelit olivat hienoja! Vaikka ulkona oli milteipä helteistä, tunneleissa alkoi suorastaan paleltaa.

Erityisen innoissani olin kohteen kasveista ja linnuista. Rinteet olivat värikkäiden ketokukkien peitossa, ja vallit kukkivat keltaisenaan ukonpalkoa. Olin kuullut, että Suomenlinnassa pesineiden huuhkajien poikaset olisivat edelleen maisemissa, ja yritin tosissani etsiä niitä, vaikka keskellä kirkasta päivää ja ihmisvilinää todennäköisyys niiden havaitsemiseen olikin aika pieni. No, ei pöllöjä lopultakaan löytynyt, mutta niiden etsiminen toi kuitenkin hauskan lisäjännitysmomentin seikailuun.

Toki historiaharrastajana nautin hurjasti myös itse linnoitukseen tutustumisesta. On niin hassua, kun jokin paikka on kirjoista perinpohjaisen tuttu, mutta silti siellä ei ole tullut kertaakaan käytyä oikeasti. Tykkäsin erikoisesti tykeistä, ja otimme niiden päällä paljon poseerauskuvia, mutta yksikään ei liene siinä määrin esittelykelpoinen, että ilkeäisin julkaista, joten se niistä... Oli myös tosi jännää tajuta, että linnoituksessa asuu edelleen ihmisiä ihan vakituisesti.

Ketokukkaloistoa kelpasi ihastella.

Maisemat olivat kaikkiaan tosi kuvauksellisia.

Päädyimme ruokailemaan Ravintola Walhallaan, joka omien sanojensa mukaan on tasokas gourmet-ravintola. Ei se ole. En suosittele paikkaa yhtään kenellekään. Hirveät kiskukirhinnat, huono palvelu ja kaiken kaikkiaan töhnöinen tunnelma jättivät melko ikävän maun suuhun, vaikka ruoka olikin ihan syötävää. Voitteko kuvitella, että pitsan täytteen vaihtaminen toiseen olisi maksanut kolme euroa! Pieni vesipullo olisi maksanut saman verran, ja saadakseen niitä myytyä, henkilöstö vieläpä valehteli, ettei hanavesi olisi juomakelpoista. Saatoin olla vähän ilkeä, kun tämän jatkoksi sitten kysyin, pitääkö siitäkin maksaa vielä jotain, että saa suolapurkin pöytään.

Mereltä tuuli mukavasti - tervetullutta vilvoitusta näin paahteisena päivänä.

Ehkä kaikkein parasta seikkailussamme oli harhautua kolmestaan jonnekin vallien vähemmän kuljetuille nurkille.

Suomenlinnassa olisi voinut seikkailla vaikka koko päivän, mutta piti vielä jaksaa reissata illaksi takaisin Turkuun, joten jännittävimmät nurkat kierrettyämme ja aikamme linnoitussaarten kiehtovaa luontoa havainnoituamme palasimme vesibussin jonoon. Tästä visiitistä jäi oikein positiivinen olo, mutta tuumimme kyllä, että seuraavan Suomenlinnan-retken voisi ehkä tehdä vaikkapa syysmyöhällä, jolloin paikasta saisi varmasti vielä enemmän irti.

Päivän paras otos on kyllä tämä.

#100hetkeäluonnossa (75/100)

18 kommenttia:

  1. Repesin tuolle viimeiselle kuvalle. Ei minulla muuta.

    VastaaPoista
  2. Hienoja kuvia.
    Yksi sivistymätön täällä. En ole käynyt Suomenlinnassa.
    Kivaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, samoin! :) (Pakko sanoa, että oikeastihan en toki pidä näillä kuuluisilla pk-seudun kohteilla käymistä minään yleisen sivistyksen mittarina - irvailen vain sille, miten monet stadilaiset tuttuni suhtautuvat aina, kun kerron, miten harva näistä kohteista on minulle tuttuja.) :D

      Poista
  3. On mielenkiintoista lukea sellaisen ihmisen ajatuksia hotellissa yöpymisestä joka ei ole ikinä ennen käynyt hotellissa. En ole tainnut ikinä ennen lukea vastaavaa. Kivoja kuvia myös.

    VastaaPoista
  4. Aina yhtä viehättävä Suomenlinna!
    Kauniita kesäpäiviä sinne!

    VastaaPoista
  5. Suomenlinnassa täytyy käydä ainakin kerran.
    Joillekin se on isompi kokemus kuin joillekin toisille :-)

    VastaaPoista
  6. Meillä pyydetään myös aina allergiahuone, kun olemme hotellissa. Allergiahuoneet on olleet todella surkeasti siivottu, Jos ei muuta, niin sängynalunen on aivan täynnä pölyä. Tarkkana saa olla myös, ettei laiteta samaan kerrokseen koirien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tällaisten juttujen kuuleminen on pitänyt minut poissa hotelleista, mutta ainakin tuolla Flamingossa oli onneksi tosi siistiä.

      Poista
  7. Minä olen ollut vain kerran Suomenlinnassa. Siitä on aikaa jo kymmenen vuotta, apua! Mutta muistan, että se oli kiva paikka, voisi mennä toistekin.

    Minä vallan hämmennyin ensin, että miten voi välttää hotellit yli neljännesvuosisadan, mutta ymmärrettäviä syitä kyllä sinulla. Hyvä että hotellikokemus oli kuitenkin hyvä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, juu, ja olen muuten onnistunut jotenkin ihmeen kaupalla välttämään monta muutakin sellaista asiaa, joita luulisi ihmisen tähän mennessä jo ehtineen kokea. En ole esim. ikinä käynyt kampaajalla. :D

      Poista
  8. Muistutit taas että pitäisi kyllä joskus siellä Suomenlinnassa käydä! Minullakin on nimittäin vielä tämä kamala aukko "yleissivistyksessä" kun en ole koskaan siellä käynyt. Olen nyt jopa asunut pääkaupunkiseudulla kolme vuotta, ja aina puhunut siellä käymisestä mutta jotenkin se on aina jäänyt...

    Harmi ettei huuhkajanpoikasia näkynyt! Olisivat olleet hienoja nähdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, "liian lähellä" olevat kohteet jäävät helposti käymättä. Itsekin päädyin Turun linnaan ensimmäistä kertaa vasta lukioikäisenä, vaikka olen asunut sen verran lähellä Turkua koko ikäni, että siellä olisi voinut käydä koska tahansa. :D

      Mutta juu, vähän harmi tosiaan, ettei pikkuhuuhkajia tullut vastaan. Siellä ne kuulemma edelleen pyörivät, joten nyt jos koska kannattaisi käydä. ;)

      Poista
  9. Niihän se taitaa olla, että jokainen tuntee ne omien kotinurkkiensa must visit - kohteet, jos niitäkään... Minun listalta ainakin löytyy ihan kymmenittäin sellaisia paikkoja ympäri Suomen, jossa olisi kiva käydä, mutta usein ne retket tuppaavat pysymään noin 100km säteellä. Mutta anyway, seuraavan kerran kun tulet Helsingin suunnalle, niin käy ihmeessä Vallisaaressa (ihan siinä Suomenlinnan naapurissa), uskon että tykkäisit paikasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niinpä. Minulla tilanne on kyllä ollut pitkään juuri se, etten ole tuntenut edes kotiseutuni kohteita kovin hyvin, koska niissäkään ei ole oikein tullut käytyä. :D

      Tuota Vallisaarta muuten mietimme toiseksi seikkailukohteeksi samalle päivälle, jona kävimme Suomenlinnassa, mutta tajusimme, että sitä menoa päivästä tuli toosi pitkä ja rasittava, jos kävisimme molemmissa, joten Vallisaari jäi toiseen kertaan. Se kyllä kuulostaa tosi mielenkiintoiselta! :)

      Poista