22.7.2017

Laatikkoviljelyn ensimmäinen sadonkorjuu

Turun kaupunkiviljelyhankkeen kautta aloittamamme laatikkoviljely on toistaiseksi sujunut hienosti. Kasteluvuorot ovat rullanneet, kasvituholaisista ei ole ollut vaivaa, kylän penat ja muut raggarit eivät ole ottaneet viljelyksiä kohteekseen, eikä ole sattunut mitään muitakaan niistä ikävistä asioista, joista peripessimistisesti olin huolissani, kun ryhdyimme leikkiin toukokuussa. Nyt olemme päässeet jo keräämään talteen ensimmäisen satsin salaatti- ja yrttisatoa ja kylvämään uudet tilalle.

Salaattilaatikko näytti ihanan rehevältä ennen sadonkorjuuta. Rukolat ja pinaatit olivat ehtineet jo kukkavaiheeseen.

Sadonkorjuu ja uudelleenkylvö, kuten niin monet muutkin laatikkoviljelyhommat, tehtiin iltamyöhällä, sillä viljelyksemme sijaitsevat sen verran paahteisella paikalla, että työskentely auringonpaisteessa on aika hikistä ja kasteluvettä kuluu hirveästi. Olemme havainneet järkevimmäksi tulla viljelyksille vasta auringonlaskun tienoilla.

Hommaan meni yllättävän paljon aikaa, vaikka olimme toki käyneet keräämässä saalaatteja jo pitkin viikkoja kesäkuun lopulta lähtien. Urakan päätteeksi saimme kantaa kotiin kukkuraisen kymmenen litran ämpärillisen tuoretta salaattia. Siitä riitti syötävää aika moneksi päiväksi - saavutimme hetkellisen salaattiomavaraisuuden. Melkoisen palkitsevaa.

Isommassa laatikossa kasvaa etualalla jotain jättikokoista härkäpapua ja niiden takana kurkkuyrttiä, joka myös on riehaantunut kasvamaan tosi suureksi. Parvekkeellamme samasta siemenpussista tulleet yksilöt ovat puolet pienempiä.

Vasta kotona huomasimme, että sadonkorjuusaaliin seassa kipitteli vaikka miten monta leppäkerttua (näyttivät kaksipistepirkoilta), joten eipä siis ihmekään, että laatikkoviljelyksemme ovat säästyneet aika hyvin tuholaisilta. Noukimme koppiaiset salaattien seasta ja siirsimme ne parvekepuutarhaan, missä niille pitäisi riittää ravintoa.

Tässä vielä lisää näitä megahärkäpapuja. Niiden varsi on sormen paksuinen.

On mukavaa huomata, että tällaisen viljelyksen voi ihan kaikessa rauhassa perustaa keskelle lähiötä ilman, että kukaan tulee tekemään sille ilkivaltaa tai varastamaan satoa. Kuulemma viime kesänäkään ilkivallan kohteeksi ei joutunut kuin muutama laatikko monesta sadasta. Tästä ennakkotiedosta huolimatta olin tosi skeptinen sen suhteen, että laatikkoviljelyyn ryhtyminen olisi vaivan arvoista, sillä pelkäsin, että viljelyksille kävisi huonosti ennen kuin pääsisimme korjaamaan satoa. Nähtävästi hätäilin ihan turhaan.

Kun ensi keväänä jaetaan taas uusia viljelylaatikoita turkulaisille, rohkaisen kaikkia oman sadon kasvattamisesta kiinnostuneita kaupungin asukkaita lähtemään mukaan epäröimättä. Hakemusta vain vetämään ja omaa viljelylaatikkoa toivomaan! Tietoa hausta päivittynee laatikkoviljelyn sivuille sitten ajallaan.

4 kommenttia:

  1. Tämä kaupunkiviljely kuulostaa tosi hienolta jutulta. Hyvä Turku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, niinpä, tämä on tosi hieno juttu! <3

      Poista
  2. Onpa rehevä kasvusto! Eikä kukaa ole käynyt viemässä satoa. Hyvä juttu. :)

    VastaaPoista