blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Saariston rengasseikkailu 5/5: Taivassalo ja loppumatka (feat. Pärkänvuoren luolat)

7.9.2016

Saariston rengastien kierroksemme elokuun viimeisenä viikonloppuna jatkui sunnuntai-iltana Kustavista Taivassalon suuntaan. Emme lähteneet enää kiertelemään Velkuan ja Merimaskun kautta, vaan jatkoimme reissua Taivassalon jälkeen suoraan Mietoisille ja sieltä Raision kautta kotiin Turkuun, sillä päivä oli jo pitkällä, eikä lossien liikennöinnistä ollut mitään varmuutta, saati siitä pysyisimmekö edes hereillä loppuun saakka. 

Taivassalon suunnalta kohteeksemme valikoitui Uudenkaupungin nurkilla, Lokalahdella Pinipajussa sijaitseva Pärkänvuori. Vuori on tunnettu luolistaan, kalliokiipeilyreiteistään sekä paikallislegendan mukaan Morsiuskiveksi nimitetystä valtaisasta siirtolohkareesta, joka seisoo vuorenrinteen juurella.

Veskellari on komea lippaluola. Minun lippikseni lipalla oli hirvikärpänen, joten huidoin.

Emme olleet äkänneet ottaa mukaan kunnon luolailuvarsteita, joten emme lähteneet tutkimaan Pimikellarin luolastoa vuoren luoteisreunalle, vaan kuljimme suoraan vuoren pohjoispuolen traktoritietä pitkin tutustumaan Morsiuskiveen sekä Veskellariin, jota usein sanotaan yhdeksi Varsinais-Suomen hienoimmista lippauolista. Sitä se todella vaikuttikin olevan.

Lippaluoliin minäkin uskallan mennä sisälle.

Aikamme Veskellaria ja Morsiuskiveä ihailtuamme ja kuvattuamme ja hehkutettuamme jatkoimme vielä vähän eteenpäin vuoren kylkeä seuraillen ennen kuin käännyimme paluumatkalle. Jyrkänne oli vaikuttavan korkea, jyrkkä ja kalteva. Jo yksin se oli huikaisevaa nähdä.

Pärkänvuoren rinteissä riitti ihailtavaa.

Kalliossa oli jännittäviä halkeamia ja sammalten muodostamia kuvioita.

En ole myöskään vähään aikaan osunut näin hyvälle sienipaikalle! Metsän reunassa kasvoi voi-, nummi-, herkku- ja punikkitatteja niin paljon, että oli varaa valita vain parhaat päältä. Myös karvarouskuja saatiin kivasti. Satoa jäi vielä reippaasti seuraavillekin kulkijoille.

Kiitokset Pärkänvuoren metsälle!

Palasimme metsäretkeltä autolle monen litran sienisaaliin kanssa. Matkoimme jatkaa hyvillä mielin, mutta lähdimmekin epähuomioisesti ajamaan väärään suuntaan ja eksyimme Lokalahden keskustaan. Hetken pyörittyämme löysimme kuitenkin takaisin reitille. Ilta alkoi jo hämärtyä, mutta listalla oli vielä yksi seikkailukohde, jossa olimme päättäneet pysähtyä, Muntin museosilta Taivassalossa. En lakkaa ihailemasta sitä, miten ennen vanhaan osattiin. Muntin siltakin on 1800-luvun puolivälistä ja yhä pystyssä. Samanlaisia voitaisiin suosia nykyäänkin.

Saavuimme Muntin sillalle iltahämärässä.

Muntin jälkeen emme enää pysähdelleet. Yö laskeutui. Matka jatkui. Ihan valtaisa sarvipäinen hirvi rynnisti tien yli automme edestä - juuri sopivan kaukaa, jotta tilanne ei tuntunut vaaralliselta, mutta juuri sopivan läheltä, jotta pääsimme näkemään, miten komea eläin oli. En tietenkään tajunnut kuvata, tuijotin vain, kun se jo katosi metsän pimentoon.

Tämä olikin nyt viimeinen osa seikkailuraporttiani Saariston rengastieltä. Kerron mielelläni lisätietoja kiinnostuneille. Tästä linkistä pääsee seikkailuraportin alkuun.

4 kommenttia

  1. Unohdit kaikista olennaisimman asian: sen miten vaikea vuoren nimi on, KUN EI OSAA LUKEA!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pränkänvuori. Pänkärvuori. On se vaikeeta, ku toinen ei osaa kirjottaa.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kyllä, ja sinne pääsis aika helposti ihan vaikka päiväretkelle Turusta käsin. Samalla vois etsiä niitä syvempiä luolia sieltä vuoren toiselta rinteeltä. (Mä en ehkä uskaltais mennä niihin, mutta te varmaan menisitte. Voisin sit hälyttää apua, ku joku juuttuis sinne.)

      Poista