blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Syksyn satoa säilömässä

29.11.2015

Viime syksynä pihlajanmarjasato oli ihan mieletön. Keräsimme marjoja Krotin ja Naakkulin kanssa tosi paljon ja valmistimme hilloa, chutneya* ja sorbuslikööriä sekä värikkäitä talviherkkuja pikkulinnuille. Siitä oli tarkoitus tulla jonkinlainen syysperinne, mutta tyhjästä on paha nyhjästä.

Viimeisimpien havaintojemme valossa väitän, ettei yksikään pihlaja Turun seudulla ole saanut tänä vuonna oikeastaan mitään aikaiseksi. Käy sääliksi tilhiä, kun ne saapuvat tänne saakka, jos ylipäätään saapuvat. Miltäköhän pihlajanmarjasato muualla maassa mahtaa näyttää?

No, jotain säilykkeitä oli kuitenkin tarpeen saada tehtyä, joten pihlajanmarjojen sijaan tänä syksynä säilöttiin kurpitsaa. Valmistimme kesäkurpitsa-omenahilloa ja myskikurpitsachutneya. Postaan nyt chutneyn reseptin. Katsotaan, sanonko myöhemmin jotain siitä hillosta. Voisin ehkä julkaista jossain vaiheessa myös viimesyksyiset reseptit.

Valmiit chutney-purnukkamme. (Kesäkurpitsa ei varsinaisesti kuulu asiaan, sillä tässä chutneyssa käytettiin myskikurpitsaa, mutta katsokaa nyt, miten iso ja hieno se on!)

Kurpitsachutney
6 pientä purkillista

1 pieni kurpitsa, esim. myskikurpitsa (butternut)
500 g kuivattuja aprikooseja
6 tuoretta mietoa chiliä, esim. jalapeno
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
2-5 cm inkivääriä
2 rkl sinapinsiemeniä
rouhittua mustapippuria
3 dl vettä

2 dl omenaviinietikkaa
1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria

6 kpl säilöntäkelpoisia 3-4 dl:n lasipurkkeja kansineen

Pilko pikku kuutioiksi kaikki minkä pilkkoa voi. Kasaa kuutiot isoon kattilaan ja lisää mausteet. Keitä vesitilkassa, kunnes kurpitsa alkaa pehmetä. Lisää etikka ja sokeri. Keitä noin 10-15 minuuttia. Purkita. Anna jäähtyä. Siirrä viileään säilytykseen. Maku on parhaimmillaan vasta muutaman kuukauden kuluttua säilönnästä.

Chutney-ainekset kattilassa ennen keittämistä. Niin ihanat värit!

Lopuksi vielä yksi valtaisa kesäkurpitsa, joka ei myöskään varsinaisesti kuulu asiaan, mutta jonka haluan myös postata, koska se on iso ja hieno. (Käteni on yhä kiinni kehossa, vaikka se näyttääkin tässä vähän irti leikatulta. En taas tiedä, miksi tästä tuli tällainen.) Kuvat ovat muuten Krotin ottamia jälleen.


*) No miten sä taivuttaisit sen?

Kuusiston komennus

21.11.2015

Pilvinen taivas, ilman lämpötila yhden asteen plussalla, tuulta 5-7 m/s pohjoisesta, vesitihkua, ajoittaista lumisadetta - täydellinen retkisää! Ei siis muuta kuin kamat reppuun ja liikkeelle. Kohteeksi valikoitui Kaarinan Kuusisto jännittävine linnanraunioineen ja luontopolkuineen.


Tarkoitus oli syödä lounasta nuotiolla ja hillua tovi metsässä. Koska retki on aina paras aloittaa evästauosta, parkkeerasimme itsemme ensi töiksemme linnanraunioiden rannassa sijaitsevalle nuotiopaikalle ja teimme tulet. Hiilloksen valmistumista odotellessamme seikkailimme sekoilimme raunioilla ja muualla lähimaastossa.




Emme tosin jaksaneet odottaa kunnon hiilloksen syntymistä, joten laitoimme safkat tulille nerokkaasti foliossa - mikä tosin ei estänyt rasvaa syttymästä tuleen joka tapauksessa. Päivän erikoisherkkuna meillä oli yön yli yrttiliemessä maustunutta peurankylkeä.


Ruoka oli tosi hyvää, mutta sää riepotteli kyllä ankarasti koko herkkuhetken ajan. Tuuli kävi taktisesti suoraan mereltä nuotiopaikalle, ja kevyt tihkusade vaihtui räntä-lumi-raetuiskuun. Kyhjötimme kuitenkin urhoollisesti loppuun asti hiilloksen äärellä nauttimassa viimeisestä lämmöstä ja kuumasta glögistä.


Olisin halunnut lisätä tähän perään yhden valokuvan viime juhannukselta samaiselta nuotiopaikalta, mutta se on tietysti toisen koneen kovalevyllä, enkä jaksa lähteä kaivamaan sitä sieltä esiin. Se olisi sopinut tähän. Sääolot ja tunnelma ovat siinä aika samankaltaiset.


Pitkän kaavan kautta hoidetun nuotiosafkatuokion jälkeen suuntasimme metsäseikkailulle Kappelinmäen maastoon. Poluilla oli vähän mutaista, joten liukastumisvaara oli vahvasti läsnä. Maisemista kuitenkin kelpasi nauttia, kunnes alkoi hämärtää ja koitti aika lähteä kotiin. Eniten tykkään vanhojen lehtipuiden vänkyräisistä profiileista harmaata taivasta vasten. En varmaan koskaan väsy katselemaan niitä.


Kuvat napsi jälleen pääasiassa Krotti, paitsi niiltä osin kun ne otin minä itse. Mukana seikkailussa oli myös ystävämme Naakkuli, joka alkoi juuri heilua, kun huomasi olevansa joutumassa taas blogiini.

Blogini tarina

8.11.2015

Viiruvarpaat-blogin Milla kutsui minut mukaan #blogisitarina-haasteeseen. Päätin ottaa haasteen vastaan. Ideana on vastata kolmeen kysymykseen ja lähettää sitten haaste eteenpäin neljälle muulle blogille. Ei siis muuta kuin kysymyksiin.

Miten blogi sai alkunsa?

Viime vuoden toukokuussa sain yhtäkkiä jonkinlaisen päähänpiston. Vaikka olen usein aika kiireinen, päätin ryhtyä kaiken muun lisäksi pitämään blogia. Minulla oli jossain vaiheessa ajatuksena jakaa täällä jotain oikeasti hyödyllistä, kuten reseptejä, joista joku kaltaiseni allergikko voisi ehkä joskus hyötyä, sekä kokemuksia parvekeviljelystä ja retkikertomuksia suosittelemisen arvoisista kohteista, mutta nähtävästi postaan vähän mitä milloinkin - tunnelmia ja fiiliksiä ja sekalaisia juttuja matkan varrelta.

Miten blogi on kehittynyt ajan saatossa? 

Totta puhuen eipä tässä mitään suurempaa kehitystä ole tapahtunut. Syy siihen lienee se, ettei aikaa ole ehtinyt kulua kuin puolisentoista vuotta. Okei, nykyään en julkaise enää viikoittain. En ole myöskään enää vähään aikaan jakanut juttuja parvekeviljelystä, koska tänä vuonna se homma jäi vähän vähemmälle huomiolle. Viime aikoina olen lähinnä kirjoittanut kakuista. En sitten tiedä, mistä se kertoo.

Minkälainen on blogin tulevaisuus?

Uskoisin, että tulevaisuus on pitkälti samanlainen kuin menneisyys ja nykyisyyskin - vaihteleva, epämääräinen ja ainakin bloggaajan itsensä mielestä viihdyttävä. En usko, että ihan heti lopetan blogin pitämistä, kun kerran olen aloittanutkin, mutta tuskin tästä tämän isompaa juttua on tulossa. Samoilla linjoilla jatketaan (kuva 1). 

Kuva 1. Mistä tässä oikeastaan on kyse?

Tässä kohtaa on varmaankin kaikki olennainen sanottu, joten lopetan syvällisen pohdiskeluni ja langetan haasteen eteenpäin neljälle muulle, jotka ovat Pin The Fuck Ups, Made By Mili, Kettukollektiivi ja Lähiluonnon huvituksia.

Haasteen säännöt: 
  1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).
  2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.
  3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.
  4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
  5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti Kototeko-blogi.

Kaarlejoen puoti ja Pimee vintti - luomuherkkuja ja jännittäviä aarteita

7.11.2015

Tänään oli taas mainio seikkailupäivä. Kävimme Paattisten suunnalla tsekkaamassa, mitä kaikkea kivaa Kaarlejoen luomutilan puodissa on tarjolla ja minkälainen paikka onkaan salaperäinen vintage-liike Pimee vintti. Oli hämärä ja sateentihkuinen sää, juuri sellainen ihana synkkä marraskuun tunnelma, kun matkasimme maalaismaisemien poikki kohti määränpäätä.

Ensimmäisenä vuorossa oli Kaarlejoki. Sinne oli tosi helppo löytää, sillä kohde sijaitsee suoraan Säkyläntien varressa. Bussipysäkki on myös ihan risteyksen vieressä. Luomukauppa oli yllättävän iso ja valikoima laaja. Paikka oli sympaattinen ja mukava. Hinnat olivat tietysti korkeita mutta kuitenkin suhteellisen kohtuullisia.

Kaikkea tuoretta ja hyvää vihannesosastolla.

Mukavia tiskirättejä ja keittiöpyyhkeitä!

Suklaahylly! Valitsin maistettavaksi tämän levyn tummaa suklaata.

Myös Pimee Vintti oli helppo löytää. Selkeät opasteet ohjasivat aivan lähellä saman tien varressa sijaitsevaan pihaan, joka pursusi vanhaa tavaraa. Myynnissä olevia menneiden vuosikymmenien aarteita oli esillä useammassa eri rakennuksessa pihapiirissä ja niitä oli aseteltu kivoiksi kokonaisuuksiksi huoneisiin.

Myyntitavaralla sisustetuissa huoneissa oli jännää ja tunnelmallista.

Tässä pienessä huoneessa oli ihan vaaleanpunainen valaistus.

Niin kiehtova pihapiiri!

Loputtomasti kaikkea jännää!

Lopuksi vielä kuvat herkuista, jotka Kaarlejoelta tuli hankittua kotiin. Lisäksi mukaan tarttui yksi purkki Jymy-jäätelöä, mutta se syötiin välipalaksi jo aiemmin seikkailulla, joten se ei tullut koskaan kotiin asti.

Suklaata, valkosipulia, purjo ja Biosaurus-naksuja. Mukana myös käyntikortti ja tuollainen söpö tarra.

Biosaurukset marssivat ulos pussista. (Ne ovat oikeasti sauruksen muotoisia!)

Valtaosan kuvista napsi Krotti.