blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Vapaus ja kesä - kaunis yöretki ja parvekepuutarhan kuulumiset

17.6.2015

Eilen kävin viimeisellä kontrollikäynnillä lääkärillä murtuneen nilkkani kanssa ja pääsin viimein taas vapaasti viilettämään yli viiden viikon tauon jälkeen. Mikä uskomaton tunne! Olen aina rakastanut kävelemistä, mutta pieni tauko sai sen tuntumaan vielä moninkertaisesti ihanammalta. Kun otin ensimmäisen askeleen kotona paljain jaloin ilman keppejä, itkin pari ilon kyyneltä.

Suuntasimme heti illan tultua yöretkelle Paraisille Lenholmin lehtoon ja Mattholmsfladanin lintutornille kuuntelemaan, josko vielä näin juhannuksen alla olisi yölaulajalintuja äänessä. Muutama ruokokerttunen, satakieli ja kaulushaikara havaittiinkin. Oli ihanaa päästä fiilistelemään pitkästä aikaa öisen metsän salaperäistä tunnelmaa ja kesäyön valoa, mutta parasta tässä retkessä oli kuitenkin käveleminen.

Vaikka lehdon kivikkoisilla poluilla ja lehmäaitojen portailla taiteilu teki ajoittain kipeää tukevista saappaista huolimatta, olin aivan ylitsevuotavan kiitollinen kävelemisestä. En enää koskaan uudestaan halua kokea luunmurtumia. Lopetan varrettomien paksupohjaisten kenkien käytön, vaikka ne ovatkin olleet vuosikausia rakkaimmat kenkäni.

Lenholm (Lenholma, Lenholmen) on aivan loistava kohde pienelle retkelle mihin tahansa aikaan vuodesta ja vuorokaudesta. Pääasiassa se koostuu komeasta tammilehdosta, joka on vanhalle hakametsälle tyypillisesti avointa ja valoisaa. Mattholmsfladan on rehevä ja lajistoltaan runsas lintuvesi. Tähän mainioon luontokohteeseen kannattaa tutustua. Luontopolun kiertää tarvittaessa sen verran nopeasti, että käynti Lenholmissa asettuisi varmasti hyvin osaksi vaikkapa pidempää reissua Saariston rengastiellä.

Mattholmsfladanilla viime yönä.

Entäpä mitä kuuluu parvekepuutarhallemme? Liikuntarajoitteisuuteni ja toveri Pöllen kiireisyydeen vuoksi parvekeviljelyt ovat joutuneet jäämään tänä kesänä vähän sivurooliin. No, tomaattia ja paria eri sorttia paprikaa meillä on tulossa ihan mukavasti, mutta eipä sitten oikeastaan muuta. Kesäkurpitsat kuolivat jo esikasvatusvaiheessa. Kuoleman syy on edelleen mysteeri.

Meillä oli myös basilikaa tulossa, mutta myös sille viljelmälle tapahtui jotain kummallista. Ensin kasvamaan lähti monien kymmenien kylvettyjen siemenien joukosta vain yksi (1) vaatimaton taimi. Sitten kun kylvimme uudet siemenet, oli itävyys parempi, mutta jostain syystä jälkeenpäin kylvetyt eivät kuitenkaan lähteet kunnolla kasvuun, vaan ovat toistaiseksi jääneet kituuttamaan parin sentin mittaisina nysinä, kun taas ensinnä itänyt kyllä kasvaa normaalia vauhtia.

Juhannuksen jälkeen siirryn majailemaan Nummelaan reiluksi kuukaudeksi lomailun ja hauskanpidon merkeissä, joten parvekeviljelyhommat jäävät jatkossakin pääasiassa rakkaalle kämppikselleni. Ai, miksikö Nummelaan? No, toveri Krotti asettuu sinne kesätöiden perässä, ja minä sain tilaisuuden seurata mukana, joten miksikä ei.

Yksi toinen kaunis yö. Tämä ei kyllä liity taas mitenkään mihinkään.

Mutta nyt oikein hauskaa juhannusta kaikille! Katsotaan, kirjoittelenko jotain Nummelasta - riippuu varmaan siitä, onko kämpässämme laajakaistaa saatavilla.

Talviunien aika on ohi

10.6.2015

Mitäköhän olen tehnyt koko talven ja kevään? En ainakaan kirjoittanut blogia. Ehkä nukuin talviunta ja sitten vain unohdin. Voin vain kuvitella, miten paljon minua on kaivattu poissaollessani. Siispä pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta!

Kesäkuun alku tarkoittaa tietenkin myös uuden parvekepuutarhan alkuloiston hetkiä. Tänä vuonna meininki on vähemmän mahtipontinen ja näemmä jo heti alkuunsa enemmän katastrofaalinen. Olemme nimittäin kylväneet paljon vähemmän, ja vihulaiset ovat ehtineet tuhota suhteessa paljon enemmän.


Viime syksynä parvekkeen nurkkaan kasvatuslaatikkoon talvehtimaan laitettu amppelimansikka lähti huhti-toukokuun vaihteessa hienosti itämään uusia lehtiä, mutta ei aikaakaan, kun vihannespunkit valloittivat sen ja kasvi kuoli. Se oli vähän sääli. Pitänee hankkia uusi taimi ja olla sitten ensi keväänä tarkkaavaisempi, ettei sama pääse toistumaan.

Huhtikuussa laitoin kesäkurpitsaa, maustepaprikaa ja pensastomaattia itämään. Maustepaprikan ja tomaatin taimien alkutaival on sujunut hyvin ja ne on siirretty jo ikkunalaudalta parvekkeelle. Toisin kävi kurpitsoille. Taimet tekevät kuolemaa jonkin toistaiseksi määrittämättömän nakertajan invaasion vuoksi. Saa nyt nähdä, jääkö niistä yksikään henkiin sinnikkäistä torjuntayrityksistä huolimatta.

Myöhemmin istutettu basilika on onneksi lähtenyt hyvään kasvuun, eikä sitä vielä toistaiseksi vaivaa mikään. Lisäksi olisi tarkoitus kylvää vielä rukolaa ja hamppuakin, mutta en ole sitten toukokuun puolenvälin päässyt kunnolla hommiin, sillä epäonnisesti murtunut nilkkani vaikeuttaa elämää, eikä Pöllellä ole ollut aikaa, joten kylvöhommat ovat vähän jääneet. Onneksi ainakin yrttejä ehtii vielä kylvää lisää koko kesän.


Saan jalkani vapaaksi paketista juhannuksen alla ja voin toivottavasti taas kävellä normaalisti. Kevätkesän viettäminen kävelykyvyttömänä on ollut enimmäkseen aika masentavaa. Suunniteltu Norjan-matkakin piti jättää väliin. Onneksi olen päässyt käymään muutamalla pienellä retkellä sen jälkeen, kun sain pyörätuolin lainaan kaupunginsairaalan apuvälinelainaamosta, ja siitä olen hyvin kiitollinen. Ystävät jaksoivat ottaa minut työntääkseen jopa Seilin kivikkoisille hiekkateille! 

Nämä kuvat eivät liity mitenkään mihinkään paitsi kevääseen. Minulla ei ollut juuri kelvollisia esikasvatuskuvia, joten näillä mennään.