blogi luonnosta ja luonnonläheisestä elämästä

Allergiaystävällistä ravintoa: Gluteenittomat voisilmämuffinit

23.7.2014

Jatkona viimekuiseen erityisruokavaliopostaukseeni haluan jakaa myös kehittelemämme makeiden muffinien reseptin. Nämä ovat periaatteessa ihan kuin tavallisia voisilmäpullia, mutta (kuten viimeksi esittelemäni eväsmuffinitkin) nämä täytyy taikinan koostumuksen vuoksi tehdä vuokiin.

Olen jo pitkään ihmetellyt, miksi kaupasta valmiina ostetut, muuten ihan hyvien leipomoiden valmistamat gluteenittomat leipä- ja pullatuotteet ovat niin tympäiseviä, kun taas nämä itse tehdyt ovat sekä maun että rakenteen puolesta yhtä herkullisia tai jopa parempia kuin mitkä tahansa hyvät leivonnaiset. Kannattaa siis leipoa itse!


Mausteiset voisilmämuffinit GL
12 kpl

2½ dl maitoa
2 maustemittaa suolaa
1 dl sokeria
1 pussi kuivahiivaa
2 maustemittaa ksantaania
1½ dl kaurajauhoja
2 dl kaurahiutaleita
2 dl perunajauhoja
1 dl voisulaa
ripaus (yht. teelusikallinen) vaniljasokeria, kardemummaa, kanelia, inkivääriä ja neilikkaa

~50 g voita
ripaus sokeria joka muffinille

~12 kpl muffinivuokia tai vuokapelti

Sekoita maito, suola ja osa sokerista. Lämmitä 42 asteiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään (myös loput sokerit), lisää seos lämpimään maitoon ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota hetki ja sekoita tasaiseksi. Lusikoi vuokiin ja jätä liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi. Paina jokaiseen muffiniin kuoppa, aseta siihen nokare voita ja ripottele päälle sokeria.* Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista 15-30 minuuttia. Tuoksusta ja väristä havaitset muffinien olevan kypsiä.

*) Voin ja sokerin voisi teoriassa myös vaahdottaa keskenään, mutta käytännössä tämä tekniikka on yksinkertaisempi ja toimii kuitenkin ihan asiallisesti.

Parvekepuutarhailoa

15.7.2014

Toveri Krotti hankki alkukesällä amppelimansikan ja sijoitti sen meille, koska hänen kämpässään on tyypilliseen Ylioppilaskylän tapaan vain minipieni ranskalainen parveke. Mansikka on osoittautunut sekä helppohoitoiseksi että ilahduttavan satoisaksi. Joka päivä kypsyy muutama - useammin kuin Krotti ehtii tulla poimimaan.



Pääsimme keräämään ensimmäisen kasvihuonekurkkumme juhannuksen alla. Se oli kooltaan ja maultaan kuin mikä tahansa kurkku, ehkä hieman kaupan kurkkuja makeampi. En oikeastaan tiedä, miksi olen niin ihmeissäni siitä. Ehkä en jotenkaan odottanut meidän onnistuvan koko hommassa. Lapsuudessani emme koskaan viljelleet kasvimaalla kurkkuja, joten senkin puolesta tämä on uutta ja ihmeellistä.

Parvekepuutarhamme on todella tarjonnut ilon aiheita.