20.6.2014

Ihan oikea kurkku


Siinä se on! 

Ensimmäinen parvekepuutarhamme tuottama kurkku on päätynyt ruokapöytään.

Se oli valtaisa, ihan oikean kurkun kokoinen ja näköinen, mikä oli omalla tavallaan jotenkin hämmentävää.

Se myös maistui ihan oikealta kurkulta, joskin ehkä hiukan makeammalta kuin kaupan kurkut tavallisesti. Nyt tuntuu hienolta. Olemme onnistuneet jossakin!


PS. Hyvää juhannusta kaikille!

18.6.2014

Kesän ensimmäinen Seili-seikkailu

Seili! Seili on myös ihan mahtava paikka!

Saarella sijaitsee Turun yliopiston Saaristomeren tutkimuslaitoksen kenttäasema, mistä syystä hengailen siellä melko paljon kesäisin (olenhan hyvää vauhtia meriekologiaan erikoistuva biologinalku). Kesäkauden ensimmäinen seikkailu saarelle on varma kesäfiiliksen nostattaja. Se tapahtui viime sunnuntaina, kun lähdin Krotin kenttäavustajaksi mukaan laskemaan liejutaskurapujen seurantamertoja mereen.

Tieteen tekeminen on hauskaa, etenkin hyvällä säällä. Katsokaa, kuinka nättiä Seilissä on! (Tieteen tykötarpeet eivät ole erityisen nättejä, mutta niidenkin oli päästävä mukaan kuvaan, joten saatte nyt katsella niitäkin.)

Tieteen tykötarpeita tutkimusaseman laiturilla. Taustalla Seilin ihastuttavaa rantaniittymaisemaa.

Tiede on laskeutunut pohjaan. Punaiset poijut kelluvat pinnassa merkkinä mertojen sijainnista. Laiturilla alkaa olla taas tilaa vipeltää ympäriinsä, kun miltei kaikki varastosta raahatut kamat on jo viskottu aaltojen alle.

Jalkani taapertavat taivaalla (laiturilta käsin).

Työpäivän päätteeksi jalkani haluavat hypätä laiturilta mereen, o-ou!













Olen todella hyödyllinen kenttäavustaja, kuten näkyy, osaan ottaa paskoja valokuvia kännykälläni ja heilutella jalkojani eri suuntiin.

10.6.2014

Melko suuria kurkkuja

Muutamia viikkoja sitten kurkut aloittivat kukinnan parvekepuutarhassamme, ja kuinka ollakaan...

... nythän siellä kasvaa jo tämmöisiä!

Miten suuri se jo on! (Vertailussa allekirjoittaneen käsi.)

Myös köynnöskasvusto alkaa olla jo melko suurta.

Elämme jännittäviä aikoja, ystävät hyvät! Kohta päästään maistamaan. En malta odottaa.

5.6.2014

Jurmo, mahtava paikka

Teimme viikonloppuna kolmen päivän seikkailun Korppoon Jurmoon, kaukana ulkosaaristossa sijaitsevaan pikku saareen. Jurmo on mahtava paikka. Olen retkeillyt siellä jo useasti aiemminkin, mutta joka ikinen kerta se tarjoaa uutta nähtävää ja koettavaa.

Keskeisin syy jatkuvalle halulleni reissata takaisin tälle karulle saarelle ovat tietysti linnut. Niiden suhteen Jurmo on erityisen mahtava paikka. Tähän aikaan kesästä linnut olivat jo saavuttaneet "hengailemme ympäriinsä pikku parvina untuvikkojemme kanssa" -vaiheen. Runsaasti suloisia pienokaisia oli siis nähtävillä, mutta ei meininki lintujen osalta tietenkään ollut sillä samalla kutkuttavan jännittävällä tasolla, joka vauhdikkaimpina muuttoaikoina vallitsee. (Se on jotakin aivan hillitöntä.)

Lintujen lisäksi Jurmossa on kiviä.

Saaren rannat ovat täynnä näitä.
© Pölle

Lintujen läsnäolo näkyy myös rantakivikossa.
© Pölle

Tänä viikonloppuna Jurmossa oli myös hyvin paljon sumua.

Sumu oli hyvin sankkaa heti lauantaiaamuna viiden aikaan.
© Krotti

Sumu virtasi pitkin päivää nummien yli aavemaisen kauniisti. Kuvassa myös uljas huppupäinen profiilini.
© Pölle

Juuri kun näytti kirkastuvan, sumua vyöryi mereltä lisää.
© Pölle

Kunne sitten sunnuntaina juuri ennen lähtöämme: sininen taivas ja näkyvyys horisonttiin asti. (Tämän kuvan otin minä. Huomaa hienosta kuvan laadusta.)

Kaikesta sumusta huolimatta onnistuimme siis lopulta tietysti polttamaan naamamme auringossa. (Auringonpolttamat nenät ikävä kyllä kuuluvat alkukesän meriretkien vakiosettiin aika olennaisesti. Joku saattaisi jopa epäillä, ettei olla missään merellä edes käytykään, jos kellään ei olisikaan naama punaisena retken jälkeen.)

Linnuista minulla on tuskin lainkaan kuvia, sillä (kuten lienette kuvieni loistavasta laadusta havainneet) kuvaan kännykälläni, eikä sillä pysty edes kaukoputken läpi saamaan oikein mitään esittelykelpoista. (Niin, ja nämäkö muut täällä julkaisemani kuvat sitten ovat aivan esittelykelpoisia? En tiedä, mutta ainakin niissä näkyy yleensä jotakin edes etäisesti tunnistettavaa.) Kavereiltakaan ole vielä tässä vaiheessa ilmestynyt mitään käyttökelpoista, joten lintukuvien sijaan saatte lammaksen ja kolme alpakkaa.

Tämä yksilö kellahti ja käpertyi.
© Krotti

Myös alpakat olivat levolla.
© Krotti

Kuten näkyy, Jurmo on kaiken kaikkiaan mahtava paikka. Se pysyy edelleen lämpimästi suositeltavien retkikohteiden listani kärkikahinoissa, joten en voi muuta sanoa kuin: menkää sinne ja kokekaa saaren karu kauneus!

Katsokaa nyt tätäkin näkymää. Mahtava paikka.
© Krotti

PS. Tämän retken järjesti Luonto-Liiton Varsinais-Suomen piiri, jonka nuortenretket ovat yleisesti ottaen aika hyviä. Suosittelen kaikille vähääkään aiheesta kiinnostuneille. Kevyttä, helposti lähestyttävää ja leppoisaa luonnonharrastustoimintaa.

4.6.2014

Allergiaystävällistä ravintoa: Raparperimuffinit

Edellisessä reseptijulkaisussani esittelemääni polkua edeten minä ja Krotti kehittelimme myös "makean" (oikeasti siis happaman) version eväsmuffineista, sillä edessä oli useamman yön telttailuretki viileämmissä olosuhteissa, ja tunnetustihan siinä, missä lämpimällä ilmalla ulkona tekee mieli suolaista evästä, tekee kylmällä säällä mieli makeata.

Näiden muffinien täytteeksi tuli tuoretta raparperia ja maku oli pehmeän hapan. Suolaa saisi ehkä olla pikkuisen enemmän, jotta taikinaosuus olisi maukkaampaa, mutten osaa ilman koe-erän leipomista arvioida, miten paljon, joten tässä seisoo nyt ensimmäisessä satsissa käytetty määrä. (Sitä paitsi suolankäyttöä pitäisi muutenkin rajoittaa. Ehkä siis ihan hyvä, että tämä on nyt tällaisenaan tässä.)

En ole itse kokeillut tätäkään reseptiä vegaanisena, mutta ilmeisesti gluteenittomien muffinien sarjamme taipuu kokonaisuudessaan aika helposti epäeläimelliseen makuun: mikäli kaurajuoma tai muu vastaava maidonkaltainen valmiste käyttäytyy leivonnassa samaan tapaan kuin lehmänmaito, niin eihän tästä tarvitse muuttaa kuin yksi kohta ja eläimet ovat jo kokonaan poissa kuvioista.


Raparperimuffinit GL
25 kpl


5 dl maitoa
½ tl suolaa
2 ½ dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 pussi kuivahiivaa
3 maustemittaa ksantaania
3 dl kaurajauhoja
2 dl perunajauhoja
3 dl kaurahiutaleita + tarvittaessa jokunen desi ekstraa
½ dl öljyä
5 dl raparperia pieninä kuutioina

25 kpl muffinivuokia tai vuokapelti

Sekoita maito, suola ja osa sokerista. Lämmitä 42 asteiseksi. Sekoita kuivat aineet keskenään (myös loput sokerit), lisää seos lämpimään maitoon ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota hetki ja lisää hiukan kaurahuitaleita tarvittaessa, mikäli taikina jää liian löysäksi. Lisää raparperinpalat ja öljy. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi vuokiin, ripottele päälle kaurahiutaleita ja jätä liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista 15-30 minuuttia. Tuoksusta ja väristä havaitset muffinien olevan kypsiä.


(En postaa kuvaa. Raparperi näytti kypsissä muffineissa vähän ällöttävältä. Sellaisia kiiltäviä, limaisia, vihreitä könttejä pilkotti sieltä täältä taikinan seasta. Hyvää se oli, mutta ulkonäkö ei ollut täydellisin mahdollinen. Pitäisi kokeilla vaikka mustikoilla tai joillakin muilla marjoilla, niin voisi saada vähän kuvauksellisempaa kamaa.)

3.6.2014

Allergiaystävällistä ravintoa: Eväsmuffinit

Olen ollut jo pidempään ruisallergikko, mutta hiljattain on ilmennyt myös ohra-allergia, minkä lisäksi myös venhää epäillään, joten välttelen sitä nyt testimielessä muutaman kuukauden saadakseni selville, joudunko siirtymään kokonaan gluteenittomalle dietille.

En ole erityisen suuri leipomisen ystävä, enkä monimutkaisten kokkausoperaatioiden yleensäkään, mutta alati monimutkaistuvat allergiavaatimukset ovat pakottaneet viettämään jatkuvasti enemmän aikaa ruuanlaiton parissa, joten kaipa siitä on vähän pakko pikkuhiljaa alkaa pitää, ettei elo liiaksi pääsisi kurjistumaan.

Onneksi hyvä ystäväni, toveri Krotti tykkää leipomisesta ja osaa soveltaa reseptejä. Olemme leiponeet viimeaikoina paljon yhdessä ja kehitelleet uusia minulle soveltuvia ravintokohteita. (Yhdessä leipominen meinaa usein sitä, että Krotti leipoo meidän keittiössämme, kun minä sähläilen taustalla ja paisutan kiitollisuudenvelkaani.)

Nyt päästän julkiseen levitykseen kehittelemämme reseptin suolaisiin muffineihin, joita olen alkanut nimittää eväsmuffineiksi (tosin hänen mielestään niitä pitäisi kyllä sanoa muffinsseiksi eikä muffineiksi, mutta hän onkin pälli), sillä enimmäkseen niitä on nyt käytetty eväsleipien korvikkeena viime viikonloppujen linturetkillä ja muilla seikkailuilla.

Uunituoreita metukka-jauheliha-juusto-täytteisiä eväsmuffineja

Nämä ovat vähän niin kuin eväsleipiä, joiden täytteet on leivottu jo valmiiksi taikinan sekaan. Nämä maistuvat aikalailla pitsalta. Nämä ovat gluteenittomia ja munattomia (tirsk) ja tarvittaessa myös laktoosittomia. Näistä saa ilmeisen helposti modattua vegaanisen version, jolloin laktoosittomuuskin toteutuu luonnostaan: korvaa maito esim. Oatly-kaurajuomalla ja valitse täytteeksi esim. liotettua ja kevyesti paistettua soijarouhetta ja sieniä. Nämä ovat loistavia!


Eväsmuffinit GL
25 kpl


5 dl maitoa
½ dl vaahterasiirappia tai hunajaa*
1 ½ tl suolaa
1 pussi kuivahiivaa
3 maustemittaa ksantaania
3 dl kaurajauhoja
2 dl perunajauhoja
3 dl kaurahiutaleita + tarvittaessa jokunen desi ekstraa
½ dl öljyä (esim. rypsiöljyä) tai sulatettua voita
200 g juustoraastetta täytteeksi ja kuorruteeksi
200-400 g jotakin muuta hyvää täytteeksi (esim. metwurstia, jauhelihaa, sieniä, purjoa)
hiukan mausteita täytteille (esim. basilikaa, sipulijauhetta, ripaus suolaa)

25 kpl muffinivuokia tai vuokapelti

Sekoita maito, siirappi ja suola ja lämmitä 42 asteiseksi.** Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää seos lämpimään maitoon ja sekoita tasaiseksi. Anna taikinan turvota hetki. Jos se on liian plöyssää***, lisää hiukan kaurahuitaleita. Lisää taikinaan reilusti juustoraastetta ja pieneksi silpuksi raadeltua metukkaa ja/tai paistettua ja oman maun mukaan maustettua muuta täytettä. Lisää öljy tai voisula. Sekoita tasaiseksi. Lusikoi vuokiin, ripottele päälle juustoraastetta tai kaurahiutaleita ja jätä liinan alle kohoamaan puoleksi tunniksi. Lämmitä uuni 200 asteeseen. Paista 15-30 minuuttia. Tuoksusta ja väristä havaitset muffinien olevan kypsiä.


*) Käytin hunajaa kunnes lapsuusiältä tuttu allergiani sitä kohtaan alkoi taas vaihteeksi oireilla.
**) Krotti sanoo, että siinä lämpötilassa hiiva herää, mutta minä epäilen, että tämä on jokin Linnunrata-juttu. Tämän on pakko olla. Kyllä se hiiva varmasti herää jo 40 asteessakin.
***) Krotti väittää, että "plöyssä" on sana, vaikkei se kyllä ole. Hän on pälli.


Tunnustan: tämän kirjoittamiseen meni vähän ennemmän aikaa kuin vartti.
Tunnustan: editoin tätä vielä julkaisemisen jälkeen. Kahdesti.