18.5.2018

Kasvatuskuulumisia

Kevät on vyörynyt kohti kesää sellaisella voimalla, että parvekepuutarhassammekin näyttää tässä vaiheessa jo aivan toiselta kuin edellisessä puutarhakuulumispostauksessani huhtikuussa. (Haha, onko siitä jo niin kauan?) Siellä on nyt täysi kesä. Mustaherukan kukinta on ohi, ja nyt jännätään, paljonko marjoja saadaan. Raparperista voisi kerätä ensimmäiset piirakka-ainekset. Vaahteralla on isot ja komeat lehdet. Yksi tulppaani on kukkinut.

Raparperit.

Periaatteessa voisi ajatella, että meillä on aika paljon kiinni kirittävää kasvien ulos istuttamisessa, sillä emme tosiaan ole siirtäneet vielä puoliakaan esikasvattamistamme taimista ikkunalaudalta parvekkeelle lopullisiin kasvatusastioihinsa, mutta en halua sillä tavalla ottaa paineita asiasta. Perinteisesti kasvit on saanut siirrettyä parvekkeelle viimeistään toukokuun lopussa, joten sen puolesta olemme ihan samassa aikataulussa kuin männävuosina, ja se olkoon hyvä.

Yksi tulppaani ainakin saatiin kukkimaan. Tämä kuva on otettu päivää ennen reissuunlähtöämme.

Vähän ennen pääsiäistä kylvettiin tomaatit ('Rotkäppchen', 'Indigo Rose', 'Hundreds & Thousands', 'Golden Currant' ja yksi mysteerilajike), paprikat ('Aji Cristal' ja jokin tavallinen vihannespaprika), latva-artisokka ('Vert de Provance'), munakoiso ('Black Beauty'), ananaskirsikka (mansikkakoiso eli karviaiskoiso) ja lamopinaatti. Ne itivätkin oikeastaan kaikki pääsiäisviikonlopun kuluessa tai viimeistään seuraavalla viikolla, lukuun ottamatta ananaskirsikkaa, joka ei itänyt ollenkaan. Lamopinaatti ei myöskään menestynyt, vaikka se itikin lupaavasti

Huhtikuun lopulla laitettiin vielä kesäkurpitsaa, spagettikurpitsaa, auringonkukkaa, köynnöskrassia, lehtikaalia, basilikaa, laventelia, minttua ja sitruunamelissaa. Näistä minttu ja sitruunamelissa eivät itäneet ollenkaan ja laventelikin huonosti. Muilla menee ihan hyvin. Auringonkukat tosin pääsivät valitettavasti kuivahtamaan paisteessa sillä välin, kun reissasimme Ruotsissa (vaikka olinkin värvännyt toveri Vötkylän käymään kastelemassa kasveja useamman kerran poissaolomme aikana), eikä jäljellä ole enää kuin muutama sinnittelijä.

Yrttihyllyssä on vielä aika sekalainen meininki.

Perunat istutettiin ja pavut suorakylvettiin parvekkeelle huhtikuun lopussa. Perunat ponkaisivat pintaan viime viikolla - oli hauskaa tulla kotiin matkalta ja löytää hurjaan kasvuun lähteneet versot. Ruusupavut ovat itäneet, mutta salkopapukylvös ei ole osoittanut elonmerkkejä. Munakoisot, paprikat, latva-artisokat ja lamopinaatit on jo istutettu parvekkeelle, mutta muut taimet odottavat vielä pääsyään isompiin kasvatusastioihin.

Parvekkeella ovat myös Lahden puutarhamessuilta ostetut laventelin taimet, timjami ja salviat sekä koristekasvipuolella pelargoniat, joiden nuput pullistelevat lupaavasti. Keijukaispuutarha kaipaa jälleen talven jäljiltä kunnostusta, ja sitä varten hainkin eilen mamin puutarhasta muutamia mehiruusukkeiden ja sammalleimun jakotaimia. Nyt ne vielä odottavat kirsikkapensaan juurella istutusta keijukaispuutarhaan.

Perunalaareissa näyttää hyvältä.

Tänä viikonloppuna onkin taas Uudenkaupungin Minifarmi & Kukkamessujen aika, joten karautamme Ugiin katsastamaan kukkamessutarjontaa. Jos satutte liikkumaan lähettyvillä, suosittelen lämpimästi vierailua messuilla. Ainakin aiemmin tarjolla on ollut laaja valikoima erilaisia taimia järkihinnoin, myös harvinaisempia perinnekasveja. Nämä puutarhamessut ovat myös huomattavan hyvään aikaan, kun hankinnat voi saman tien istuttaa ulos. Uusikaupunki on myös tosi kiva paikka. Sinne!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

17.5.2018

Seikkailuja toukokuisessa Ruotsissa #1: Gotlanti

Kun reissaa aivan tolkuttomalla tavalla, pystyy suhteellisen lyhyessäkin ajassa saavuttamaan sellaisen fiiliksen, kuin olisi ollut matkalla tosi kauan ja tosi kaukana. Olin reissussa vain viiden yön yli, mutta tuntuu kuin olisin ollut poissa kotoa ennemminkin kuukauden. Kävin Gotlannissa, mutta tuntuu kuin olisin käynyt jossain kaukana, kaukana kaukomailla.

Maisemaa Gotlannin eteläkärjestä.

Teimme muutaman päivän aikana Ruotsissa enemmän asioita kuin teen kotona keskimäärin muutamassa viikossa. Käsitys ajan kulusta venyi ja paukkui. Heti ensimmäisenä reissupäivänä unohdin, mitä viikonpäivää eletään. Kun pääsimme majapaikkaamme Gotlannin puolella, tuntui vaikealta ajatella, että lähtömme edellisestä majapaikasta Nynäshamnista oli tapahtunut vasta samana päivänä. On ylipäätään jotenkin vaikeaa hahmottaa, että vietimme roadtripistämme itse asiassa vain kutakuinkin yhden vuorokauden Gotlannin maankamaralla.

Manner-Ruotsin puolellakin ehdittiin tehdä matkan varrella vaikka mitä hienoa, mutta Gotlannissa vierailu oli kuitenkin reissumme pääpointti. "Koe unelmiesi lomakohde 24 tunnissa ja kuole onnellisena" olisi voinut olla matkan slogan, sillä Gotlannissa viettämästämme vuorokaudesta käytimme noin neljä tuntia nukkumiseen ja kaiken muun ajan kaahotimme seikkailemassa ympäri saarta, joten takaisin mantereen puolelle palattuamme olimme aika puolikuolleita väsymyksestä - mutta hyvin onnellisia.

Jokin satunnainen rantaniitty Västergarnin lähellä, älyttömän hieno mesta.

Visby mereltä nähtynä.

Päällimmäisenä Gotlannista jäivät mieleen alkukesäisen vehreät maisemat, metsissä kukkivat omenapuut, tienvarsien tulppaanit ja niittyjen kukkaloisto esikkoineen ja kämmeköineen, jännät kalkkikivikalliot ja kauniit rannat sekä loputtomana välkehtivä avomeri. Lintumaailmassa huomiotaherättävintä oli ristisorsien hurja lukumäärä - niitä palloili ympäriinsä joka ikisellä rannalla. Emme harjoittaneet aktiivista bongausta, eikä mitään erikoisen harvinaisia lajeja sattunut kohdalle, mutta muun muassa suomalaisittain eksoottisemmat tiiralajit, pikku- ja riuttatiira, olivat mukavaa nähtävää. Kuulin myös ensimmäistä kertaa ikinä kehrääjän surinaa, ja suopöllön näyttävä ohilento jätti vahvan muiston.

Fårösundin satama.

Fårösundin kalkkiranta auringonlaskun aikaan.

Reissun aikana ehdimme tutustua koko joukkoon mielenkiintoisia kohteita. Maisemien puolesta hienoin paikka oli varmasti saaren etelänokan Hoburgenin ranta, jossa päästiin ihailemaan sekä luolia että erikoisia kalkkikivimuodostumia, raukkeja. Myös saaren pohjoispäässä sijaitseva Fårösundin satamakylä oli mukavaa nähdä, vaikka meillä ei riittänytkään aikaa nousta sieltä lautan kyytiin käydäksemme itse Fårön saarella. Lojsta hed russparkenissa pääsimme lähelle puolivilleinä metsässä eläviä gotlanninrussiponeja. Storsundin kosteikolla kävimme aamunkoiton aikaan tarkkailemassa lintuja, mutta paikka oli myös maisemien puolesta ihan mieletön helmi.

Hoburgenin rantakallioita.

Näkymä luolan suulta merelle.

Raukki, Gotlannin rantamaisemille ominainen kalkkikivipaasi.

Minulle kaikkein merkityksellisin kohde oli kuitenkin Vamlingbo prästgård, jossa toimii Museum Lars Jonsson. Olen ollut pienestä pitäen Jonssonin suuri ihailija ja haaveillut reissusta Gotlantiin niihin maisemiin, joissa hän asuu ja maalaa, joten olin museovierailusta aivan pöhkön innoissani. Onneksi varasimme siellä käymiseen hyvin aikaa, joten ehdin fiilistellä kunnolla. Museon puodista tuli myös ostettua koko joukko taidepostikortteja sekä Måleri-kirja, joka kertoo Jonssonin taiteesta. Puutarhapuodistakin olisi tehnyt mieli tehdä hankintoja, mutta realiteetit estivät - kasveja ei olisi millään saanut kuljetettua järkevästi kotiin saakka.

Vamlingbo prästgårdin pihamaata.

Museum Lars Jonsson.

Vamlingbon puutarhapuodin sisäänkäynti.

Vietimme Gotlannissa tosiaan vain yhden yön. Aikataulun ja budjetin puolesta järkevimmäksi majoituspaikaksi puntaroimamme Åminnen leirintäalueen neljän hengen vuokramökki osoittautui oikein mukavaksi valinnaksi. (Meitä oli kolme, joten mökki ei tullut aivan tupaten täyteen meistä ja tavaroistamme.) Mökki oli suhteellisen siisti ja tuoksuton. En meinannut missään vaiheessa yötä tukehtua, eivätkä lutikat ilmestyneet maistelemaan nilkkojamme. Leirintäalueen pihanurmella laidunteli villikaneja, ja metsästä raikui loputon lintukonsertti. Valitettavasti ehdimme viipyä Åminnessä vain kuutisen tuntia.

Matkasimme Gotlantiin ja takaisin Destination Gotlandin aluksilla. Menomatkan kuljimme isommalla aluksella, takaisin tulimme hiukan pienemmällä. Auto matkusti kätevästi mukana. Suurin osa reissubudjetistamme meni kuitenkin näihin laivalippuihin, joten kaikessa muussa pitikin sitten säästää parhaansa mukaan. Emme esimerkiksi pahemmin ruokailleet ravintoloissa saati kahviloissa, vaan kokkailimme retkikeittimellä ja leirintäalueiden mökeissä säilykepurkkiherkkuja. Olihan siinä toki omanlaistaan reissutunnelmaa.

Storsundin luonnonsuojelualuetta aamuauringon hehkussa.

Lojsta hed russparkenin villiponeja tervehtimässä.

Laivamatkat kestivät päälle kolme tuntia suuntaansa, ja ne olivat yhtä lailla hieno elämys kuin itse Gotlannissa oleminenkin. Minulle tuttu ja kotoisa merimaisema on Saaristomeri. Siihen verrattuna merimatka Nynäshamnista Visbyhyn oli kuin toiselta planeetalta. Heti kun Ruotsin rannikko jäi taakse, alkoi avoin ulappa, joka jatkui joka suunnassa silmänkantamattomiin. Pariin tuntiin kiikareihin ei löytynyt kuin satunnaisia yksinäisiä merilokkeja, jotka olivat määrätietoisesti matkalla johonkin. Horisontissa näki maapallon kaareutumisen. Siinä yksin kannella seistessä ja loputonta aallokkoa katsellessa todella tunsi itsensä pieneksi ja aika yksinäiseksi.

Taakse jäävää merimaisemaa laivan kannelta.

Tämän intensiivisen ensivierailun jälkeen alettiin heti suunnitella seuraavaa matkaa. Ensin pitäisi kuitenkin säästää rahaa, jotta voisi rennosti majailla Gotlannissa pidempään. Fårössä on päästävä käymään, samoin Stora Karlsössä. Raukkeja on nähtävä enemmän, ja myös jotakin majakkaa voisi mennä katsomaan. Olisi huippua ehtiä antaa enemmän aikaa linnuille ja myös niiden piirtämiselle kaikessa rauhassa. Visbyhyn pitäisi ehdottomasti tutustua, eikä vain ajaa sen läpi. Gotlanti jätti todella hyviä muistoja ja suuren tarpeen päästä uudestaan, pidemmälle reissulle.

7.5.2018

Heleitä hetkiä ja matkaintoilua

Tässä kesän kynnyksellä saadaan aina kokea se kaunis hetki, jolloin luonto tuntuu ikään kuin säteilevän heleän vihreää, kullanhehkuista valoa. Hetki, jolloin koivujen silmut ja vaahteroiden kukat ovat juuri auenneet. Kun kasvillisuus on tuoretta, vasta itänyttä ja vaaleanvihreää ja valkovuokkojen kukat täplittävät metsänpohjaa. Kun uunilinnut ilmestyvät metsiin laulamaan ja pääskyt taivaalle viuhumaan.


Se hetki on nyt. Tänään tuuli tuntui lämpimältä ja auringopaisteessa oli niin kuuma, että hakeuduin jo mieluummin varjoon vilvoittelemaan. Vielä viikonloppuna Kurjenrahkassa retkeillessäni kaikki metsän puut olivat lehdettömiä, mutta parin viime päivän aikana maisema on suorastaan räjähtänyt vihreäksi ja kukkivaksi. Nyt eletään niitä heleitä päiviä, jotka ovat ehkä kaikkein eniten suosikkiaikaani vuodesta. Tältä maailma näytti, kun näin sen ensimmäistä kertaa. Toki olin silloin mitään ymmärtämätön vastasyntynyt, mutta kuitenkin. Tämä hetki tuntuu aina jotenkin erityisen omalta, kotoisalta.


Blogini hiljenee nyt hetkeksi, sillä olen lähdössä reissuun, enkä taida ennättää tehdä mitään päivityksiä valmiiksi ilmestymään matkan aikana. Palailen siis asiaan sitten, kun olen taas kotona ja niin sanotusti sorvin ääressä, mikä tapahtuu varmaan kutakuinkin viikon päästä. Mutta arvatkaa, minne lähden!

Tällä kertaa en suuntaa perinteiseen kevätreissukohteeseeni Viroon, enkä myöskään lähde pohjoiseen. Joku ehkä muistaa, kun tammikuussa puhuin siitä, miten paljon fanitan lintumaalari Lars Jonssonia ja kuinka haluaisin lähteä matkalle Gotlantiin. Sinne minä nyt menen. Tammikuussa heitetty ideanpoikanen kasvoi suunnitelmaksi, ja tässä sitä jo pakataan reppua.


On ehkä vähän sääli lähteä reissuun juuri nyt, kun kevään kaunein vaihe on meneillään, mutta enpä toisaalta matkaa kauas enkä kauaksi aikaa, ja varmasti myös Gotlanti on tähän aikaan vuodesta parhaimmillaan. Jotenkin Lars Jonssonin kirja En Dag i Maj on antanut sellaisen fiiliksen, että toukokuinen Gotlanti on juuri sitä jotain, mitä olen aina halunnut kokea. Luin kyseisen kirjan viimeksi joskus kymmenvuotiaana, mutta nyt minulla on se taas lainassa kirjastosta ja selailen sitä ehkä vieläkin suuremmalla innolla. En malta odottaa lähtöä!

4.5.2018

Ensimmäistä kertaa Pihapiiri-messuilla Lahdessa

Kun voitin Rikkaruohoelämää-blogin arvonnassa (suurkiitos siitä!) liput Pihapiiri-messuille, varasin oitis messupäivän kalenterinii, etteivät huhtikuun lopulle tyypillisesti kasautuvat muut aktiviteetit pääsisi levittäytymään Lahti-seikkailun tielle. Lähdin reissuun kaksin toveri Krotin kanssa, sillä lippuja tuli kaksi kappaletta. Messupäiväksemme valikoitui lauantai.

Kukkakauppiaiden kevätnäyttelyn loistoa.

Ajankäytöllisen tehokkuuden maksimoimiseksi ja logistiikan helpottamiseksi taitoimme matkat omalla autolla. Turusta Lahteen ajaa kolmisen tuntia. Mikäs siinä oli körötellessä. Kaunis hämäläinen kevätpäivä - vettä ja rakeita tuli välillä ihan kaatamalla ja näkyvyys oli nollassa. Matkanteko oli sään takia ajoittain aika tragikoomista. Pääsimme kuitenkin mukavasti perille. Messupaikka olikin jo tuttu muutaman vuoden takaiselta visiitiltä Lahden Jenkkiautonäyttelyyn, mutta silloin tilat näyttivät tietysti aika erilaiselta kuin nyt. Kahdeksan euron parkkimaksu vähän pöyristytti, mutta kyllä sen nyt maksoi.

Floristiikkataidonnäytteitä.

Ilmakasveja oli myynnissä paljon.

Siis tosi paljon. Joukossa oli myös jostain syystä irtonaisia mehikasveja.

Pihapiiri-messut ilahduttivat erityisesti rauhallisuudellaan ja erilaisella valikoimallaan. Olen tottunut Turussa ja Helsingissä messuilla kuin messuilla väentungokseen ja hälyyn, mutta täällä sai liikuskella ihan omaa tahtia, jutella ja kuvata vailla vaikeuksia. Näytteilleasettajien joukossa oli myös runsaasti sellaisia, joihin en ole aiemmin törmännyt, joten tuotevalikoimasta löytyi vaikka mitä uutta ja hienoa. Tietysti seassa oli myös niitä samoja tuttuja osastoja, jotka ovat aina kaikilla messuilla ja markkinoilla tapahtuman aihepiiriin katsomatta, mutta ne nyt voi vain ohittaa.

Täällä ei ollut saman mittakaavan yleiskoristeluja kuin vaikkapa Piha & Puutarha -messuilla Turussa, mutta paikallisten kukkakauppiaiden kevätnäyttelyn taideteokset toimivat kyllä kivana tunnelmanluojana, ja esillä oli myös hauskoja puutarhajuhlahuoneita. Myös monien näytteilleasettajien osastot olivat monesti tosi nätisti laitettuja, runsaita ja kukkaisia, joten messuhalleissa vallitsi kyllä oikein keväinen tunnelma, tuoksu- ja värimaailma.

Pastellisävyinen ja leikkisä huone.

Tässä äänestettiin kivointa neilikkalajiketta. Tosi nätti piste ja voi, mikä valinnanvaikeus! :D

Suosikkiosastoni taisi olla Peltosen puutarha Kouvolasta. Sieltä tuli ostettua ruusupelargoni ('Prince Gustav'), ja ihastelin myös pieneen kasvihuoneeseen tehtyä keijukaispuutarhaa, lasilevyjen väliin prässättyjä kukkia ja kivan merellishenkisiä köysiamppeleita. Amppelin olisi voinut vaikka ostaakin, mutta päätettiin kuitenkin jättää väliin. Tykkäsin myös Porkkalan kartanon osastosta, jossa myytiin tosi laajasti erilaisia puiden ja pensaiden taimia, myös harvinaisempia lajeja ja lajikkeita.

Jostain syystä toveri Krotti on innostunut pelargoneista, vaikka aiemmin hän ei tykännyt niistä yhtään. Niinpä valitsimme nyt tällaisen vähän erikoisemman lajikkeen tulevan kesän iloksi. Toivottavasti myös seuraavienkin kesien.

Mainiot köysiamppelit. Tykkään vihreästä lasista tosi paljon.

Ihana keijukaispuutarha!

Meillä oli parisen tuntia aikaa kierrellä messuilla ennen kuin ne menivät tältä päivältä kiinni, mutta mielestäni aika riitti ihan hyvin. Kun ruuhkaa ei ollut, sai edetä omaa tahtia ja tutustua rauhassa kaikkeen. Ennen lähtöä ostimme vielä leikkoneilikoita vappua varten, kun hinta oli niin hyvä. Messuilta poistuttuamme seikkailimme kaatosateen läpi kahvilaan välipalalle, sitten karautimme kotimatkalle. Sadekin taukosi, ja ilta-auringon valo dramaattisten pilvenriekaleiden läpi oli tosi kaunista.

Turussa pistäydyimme vielä viimeisten auringonsäteiden kultaamalla Halistenkoskella katsomassa kuoreiden nousua. Valtaisa parvi lokkeja hyöri kosken alapuolella, ja muutama kalastajakin liikkui kahluuhaalareineen ja haaveineen kuoreita lippoamassa. Tällä kertaa me emme kalastaneet, sillä pakastin oli jo ennestään ihan täynnä kalaa, mutta meininkiä piti joka tapauksessa piipahtaa katsomassa.

Muutama lokki Halisten autosillan alla.

Lahti-seikkailusta ja Pihapiiri-messuista jäi oikein positiivinen ja innostunut fiilis. Seikkailu ajomatkoineen oli kyllä aika pitkä, ja kotimatkalla väsytti, mutta semmoista se nyt vain tuppaa olemaan. Eikä tämän reissun kotimatkan pieni haukottelu ollut vielä mitään verrattuna siihen, kun viimeksi ajoimme kotiin Lahdesta - silloin saavuimme perille neljän aikaan aamuyöllä! (Enää en ehkä ryhtyisi moiseen stunttiin vaan keksisin yöpymispaikan ja ajaisin kotiin vasta seuraavana päivänä.)

Kävittekö Pihapiiri-messuilla ja mitä piditte tapahtumasta?

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla

2.5.2018

Kuukausikollaasi 4/2018

Ihanaa, on jälleen toukokuu! Vaput on juhlittu, mutta synttärikakkua tehdään vasta myöhemmin, kunhan herkkuähkyfiilis on tasaantunut. Seuraavaksi nokka kohti toukokuun seikkailuja, joista jonossa ensimmäisenä on Tornien taisto. En malta odottaa! Ennen kuin mennään seikkailujuttuihin, on kuitenkin aika muistella huhtikuuta kollaasin muodossa. Juhlimisten lisäksi tuli muun muassa paahdettua opintojen parissa, retkeiltyä, havainnoitua lintuja, esikasvatettua taimia parvekepuutarhaan ja viljelylaatikoille sekä tietysi käytyä puutarhamessuilla. Talvi teki tilaa keväälle, lintumuutto lähti vyöryyn, ja sekös laittoi vauhtia minuunkin. Mennyt huhtikuu oli meikäläisittäin oikein mukavaa aikaa.


Ruissalossa räntäsateisena yönä pöllöretkellä | Parvekepuutarhan kevätkukkaloistoa | Esikasvatusta ikkunalaudalla | Luonto-Liiton Kevätpäivät | Piha & Puutarha -messut | Ruissalossa auringonpaisteisena iltana kevään merkkejä etsimässä | Muuttolintujen havainnointia jokirannassa | Pihapiiri-messut | Halistenkoskella kuoreiden nousua katsomassa

#kollaasihaaste #kuukausikollaasi

27.4.2018

Toivon, ettei aika tää tuu koskaan loppumaan

Nurmikko alkaa vihertää. Metsät kukkivat täynnä sinivuokkoja, ja ensimmäiset valkovuokotkin ovat jo avautuneet. Sammakot kurnuttavat, lehtokurpat kurpottavat ja pajulinnut viheltelevät haikeasti. Kalenterini on aivan tupaten täynnä monta viikkoa eteenpäin, seikkailua seikkailun perään ja puutarha-askareita yhtenä ryöppynä. Fiilis on riemastunut ja innokkaan odottava mutta myös hiukan pöyristynyt siitä, miten tehokkaasti tulevat viikonloput onkaan taas onnistuttu täyttämään.

Nämä ovat merkkejä siitä, että pian koittaa toukokuu - vuodenaika, johon minulla on jostain syystä aivan erityinen suhde. Siinä missä monelle joulun aikaan kohdistuu hurjasti odotuksia ja kasautuu kiireitä ja ehkä paineitakin, minulle niin käy ennemminkin toukokuun kohdalla. Pitää oikein keskittyä, ettei lähde keulimaan. Suunnitelmat on laadittava huolellisesti, jotta ajanjaksosta ehtii saada kaiken irti muttei kuitenkaan ylikuormitu. Se vaatii juuri oikeanlaista toukokuu-asennetta.


Huomenna suuntaan puutarhamessuille Lahteen, ensimmäistä kertaa ikinä! Olen lukenut Pihapiiri-messuista vuosien varrella paljon, joten odotan innolla, että pääsen tutustumaan tapahtumaan. Jaan messufiiliksiäni tänne blogiin heti, kun ennätän asettumaan taas läppärin kanssa sohvalle. Sitä odotellessa muutama sinivuokko. Nämä ovat Tuorlan lehdosta, missä kävin lauantaina retkellä luontoliittolaisten kanssa. Oli mainio retki ja kaunis sää, vaikka tuuli puhalsinkin siinä määrin, ettei kuuma päässyt tulemaan auringon porotuksesta huolimatta.

Mukavaa viikonloppua ja huhtikuun viimeisiä päiviä kaikille!

#kukkailottelua @mansikkatilanmailla